lauantai 28. heinäkuuta 2012

Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema

"Kuole kaveri, kuole kaiken sen rahan takia mitä et meikäläiselle antanut, kuole kaikkien kroisoksenmuoniesi takia, kuole isokenkäisenelämäsi takia, mutta en minä sen takia iloitse. Me ollaan samaa maata, sinä ja minä."

Muriel Barberyn esikoinen Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, Gummerus 2011) on kauniilla kielellä ja vaihtelevilla näkökulmilla ryyditetty tarina itsekkään ja tunteettoman, muut laiminlyöneen mestarikulinaristi Pierre Arthensin viimeisistä päivistä. Hänelle mikään muu ei enää merkitse mitään, paitsi kadonneen maun yhdistäminen oikeaan ruokaan. Mikä olikaan tuo herkullisista herkullisin maku?
     Minulla on sellainen mielikuva, että olisin lainannut kirjan jo joskus aiemminkin, mutta palauttanut sen lukemattomana. Joka tapauksessa olen ollut kiikun kaakun, viitsinkö lukea koko kirjaa ollenkaan, sen verran tylsältä (!) se minusta vaikutti. Onneksi kuitenkin luin! Ranskalaisen kepeä, mutta älykäs romaani oli mainiota luettavaa. Nyt jäljestä päin tosin pelkkä välipala; mitään elämää suurempaa se ei todellakaan ollut ja olen unohtanut jo kaikenlaista siitä, Siilin eleganssista nyt puhumattakaan. Kauhean mieleenpainuvasta Barbery ei siis osanne kirjoittaa.
     Kirjaa on kyllä vaikea moittiakaan. Kieli on tosiaan pitkälti kaunista. Arthens kuvaa ruokia ja makuja niin kaunopuheisesti, että nälkä tulee väkisinkin. Barbery taitaa mestarillisesti myös näkökulmien käytön. Kaikki Arthensin elämää koskettaneet aina kissaa myöten saavat sanoa sanansa. Enemmistö toki kiroaa miehen ja toivoo hänen kuolemaansa, mutta yllättäviltä tahoilta tulee myös tunnustuksia välittämisestä ja rakkaudesta. Kaikilla on oma äänensä, mikä on verratonta. Näkökulmatekniikkaa kyllä käytetään, mutta harvemmin se onnistuu näin monen henkilön kesken.
      Arthensin täytyy kyllä olla yksi romaanihenkilöiden suurimmista mulkuista! Aivan kauhea mies, tyranni, joka laiminlöi erityisesti lapsensa, tuhosi näiden itsetunnot ja sai heidät vihaamaan. Ällöttävä, mässäävä ukko. Onneksi kuoli (näin kai saa sanoa fiktiivisestä henkilöstä? :D.
       Kyllä tämä romaani kelpaa lukea. Jos piti Siilin eleganssista, pitää todennäköisesti tästäkin.

"Silmät ymmyrkäisinä tuijotin himoni kohdetta. Pitkien mustien viivojen halkoma, palorakkulainen nahka oli irronnut kalan kyljistä. Veitsellä viilsin auki kalan selän ja jaoin huolellisesti kahtia kypsän vaalean lihan, joka irtosi napakoina viillokkeina ilman minkäänlaista vastahankaa."

Kulinaristin kuoleman ovat lukeneet mm. Joana, Amma, Lumiomena, Zephyr ja kirsimaria.

5 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Oi, pakko varmaan lukea! Itse pidin äärettömän paljon Muriel Barberyn kirjasta Siilin eleganssi :)suosittelen!

Anki kirjoitti...

Juu, minäkin pidin Siilin eleganssista! :)

Pilviharso kirjoitti...

Olen myös lukenut molemmat MBn kirjat ja Siilin eleganssi viehätti erityisesti. Taitava kirjoittaja joka tapauksessa.

Anki kirjoitti...

Kyllä, Barbery osaa! Milloinkahan tulee lisää luettavaa...

Leena Lumi kirjoitti...

Minusta tämä oli kuitenkin hyvin herkullinen ja laadukas välipala!

(Ihana uusi blogipohja sinulla.)