keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Elif Shafak - Rakkauden aikakirja

"Maailmankaikkeus on yksi olemus. Kaikki ja jokainen on yhteydessä tarinoiden näkymättömän kudoksen kautta. Olimmepa siitä tietoisia tai emme, me kaikki käymme hiljaista keskustelua keskenämme. Älä aiheuta vahinkoa. Osoita myötätuntoa. Älä juoruile kenenkään selän takana - älä lausu edes viattomalta vaikuttavaa huomautusta. Suustamme tulevat sanat eivät katoa, vaan ne varastoidaan ikuisiksi ajoiksi loputtomaan avaruuteen, ja ne palaavat tykömme aikanaan. Yhden miehen tuska satuttaa meitä kaikkia. Yhden riemu saa kaikki hymyilemään", hän mutisi. "Näin yksi neljästäkymmenestä säännöstä muistuttaa meitä."

Rakkauden aikakirja oli minulle niin syvä kokemus, että siitä on vaikea kirjoittaa, mutta koetan kuitenkin.
   Romaani kertoo amerikkalaisesta kotirouva Ellasta, joka saa luettavakseen salaperäisen Azizin käsikirjoituksen Suloinen rienaus. Se kertoo kahdesta 1200-luvun valaistuneesta suufista, Rumista ja Shams i-Tabrizista, jotka avaavat rakkaudellisen tason toisensa jälkeen. Tätä tarinaa lukijakin pääsee osittain lukemaan. Ella on järjestänyt elämänsä pintapuolisen täydelliseksi: hänellä on varakas aviomies, kolme lasta ja kaunis koti. Silti kulissien takana mikään ei ole hyvin. Azizin romaani saa kuitenkin hänen elämänsä muuttumaan, ja hän aloittaa vilkkaan sähköpostiviestittelyn kirjailijan kanssa. Uskaltaako Ella avata rakkauden mysteerin vai onko se varattu vain oppineille ja valaistuneille?
    Kirja oli minulle monessakin mielessä suuri elämys. Ensinnäkin uskonnollisuus on itselleni hieman vieras ja vaikea teema, varsinkin islamilainen uskonnollisuus. Suhtautumiseni kristinuskoon, islamiin ja juutalaisuuteen on jo vuosia ollut ristiriitainen. Toisaalta niihin sisältyy lähimmäisenrakkauden periaate, toisaalta taas miehen kohottaminen selkeästi naisen yläpuolelle. Uskonnoilla on myös muita epätoivottavia vaikutuksia yhteiskuntiin, tällä hetkellä erityisesti islamilla. Islamin haarasta suufilaisuudesta en tiedä mitään, mutta kirja avasi tätä suuntausta jonkin verran. Kirjan perusteella kyseinen suuntaus vaikuttaa positiivisella tavalla radikaalilta etsiessään kokonaisuuden merkitystä yksittäisten sääntöjen sijaan.
     Suufi Shams i-Tabriz oli kirja vaikuttavin henkilö. Hän on täysin Jumalalle ja rakkaudellisuudelle omistautunut mies, joka on luopunut sosiaalisista normeista ja odotuksista yksi kerrallaan. Hän ei kaihda ihmisten järkyttämistä, jos totuudellisuus sitä vaatii. Pitkin matkaa hän kertoo aina yhden neljästäkymmenestä säännöstä, joiden varaan hänen ajatusmaailmansa ja elämänsä pohjautuu. Ne kaikki olivat mielestäni hyvin vaikuttavia ja vaativia, tietenkin. Kun asiaa tarkemmin pohtii, mikään ei ole vaikeampaa kuin rakastaminen, koska siihen väistämättä sisältyy myös anteeksianto. On helppo rakastaa läheisiä, mukavia ihmisiä, mutta entä kun rakkaus pitäisi ulottaa aivan kaikkiin ihmisiin jossain muodossa? Romaanissa Shams näyttää esimerkkiä kohtaamalla kunnioittavasti spitaalisen kerjäläisen, juopon ja prostituoidun, joita sivumennen useimmat meistä väistävät vielä tänäkin päivänä. Shams muistutti minusta huomattavasti Jeesusta. Kumpikin kohtasi kaikki ihmiset samalta tasolta suostumatta pokkuroimaan tai katsomaan alaspäin. Kirjailija lienee saanut innoitusta Koraanin ohella Raamatusta.
    Toinen kantava ja itselleni hyvin merkityksellinen teema oli irti päästämisen ja luottamuksen taito. Ella on fakkiutunut vanhoihin tapoihinsa ja kaikki uusi kauhistuttaa häntä (kröhöm, tunnistin hieman itseäni tästä...). Ellan onkin kasvettava ja tehtävä lopulta suuri päätös: jatkaako vanhaa elämää kuten ennenkin vai muuttaako kaikki päälaelleen. Huomaan näiden teemojen tulevan eteeni nyt jatkuvasti, Siinäkin mielessä tämä kirja oli hyvin tärkeä kokemus.
    Kirjassa oli valtavasti eri ihmisten näkökulmia, ja se oli toimiva ratkaisu. Ihmisten luonteet ja motiivit tulivat hyvin ilmi ja rikastuttivat tarinaa. Minulle tosin Rumin ja Shamsin tarina oli paljon kiinnostavampi kuin Ellan. Mahdollisesti romaani olisi toiminut myös ilman Ellan osuutta, mutta näinkin on hyvä. Nykyajan osuus tuo kontrastia 1200-luvun Lähi-idälle.
    Mukaansa tempaava ja täyteläinen lukuromaani. Suorastaan luksusta! Suosittelen ehdottomasti enkä ihmettele, että tästä kirjasta on pidetty. Aion lukea kirjailijan muutkin kirjat.

2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Minäkin pidin tästä kirjasta paljon ja Ellan irtiotto oli suurenmoinen!

Anki kirjoitti...

Kyllä, todella kiehtova kirja! Haluan ehdottomasti lukea kirjailijan myöhemmätkin kirjat.