maanantai 15. helmikuuta 2016

Helen Fielding - Bridget Jones - Elämäni sinkkuna

En tapojeni vastaisesti laita lainausta kirjasta. Nyt ei ole kyseessä oikeastaan arvio, vaan lyhyt tiedonanto.

Bridget Jones on hirveä kirja. Minua ei miellyttänyt kirjassa mikään. Bridget on typerä tyhjäpää ja hänen ystävänsä olivat vähintään yhtä typeriä. Äiti oli sietämätön. En saanut mitään irti lontoolaisen kolmekymppisen alkoholisoituneen syöpöttelevän sinkun elämästä. Masentavaa luettavaa. En olisi lukenut loppuun, jos ei olisi ollut kirjahaastetta.

En ole tainnut ikinä lukea mitään typerämpää. Älkää lukeko, en voi suositella!

Naiskirjailijahaaste 26/50

6 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Elokuva on ihan hauska. Harmi että kirja tuntuu olevan huono...

Elina / Luettua elämää kirjoitti...

Voi, Bridget! Sääli, ettei yhtään sytyttänyt. Minusta kirja on riemastuttava! Elokuva on myös loistava! Lajinsa tyylipuhtaita ja lopulta melko viattomia edustajia. Tietääkseni Bridgetiä ei ole kukaan älykkönä pitänytkään.

Jenni/sivu sivulta -kirjablogi kirjoitti...

Molemmista elokuvista pidän todella paljon. Kirjasta en ole kuullut kovinkaan positiivisia arvioita, joten ehkä aihe toimii paremmin elokuvana. Lisäksi elokuviin on ilmeisesti muutettu juonta aika paljon, joten sekin saattaa olla syynä. Olen lukenut ainoastaan Mad about a boyn ja sekään ei ollut mitenkään valloittava, mutta ihan ok kuitenkin.

Anki kirjoitti...

Katriina: En ole nähnyt elokuvaa. Ei ole kyllä tämän lukukokemuksen jälkeen intoa katsoakaan... En yleensäkään välitä tästä genrestä varsinkaan elokuvissa.

Elina: Makuasioitahan nämä ovat. Itse inhoan tyhjäpäisiä bimboja muutenkin, niin en koe heitä viihteessäkään niin mieluisina.

Jenni: En tiennytkään, että juonta on muutettu elokuviin. No, ei ole minun juttuni tämä.

Lukijatar kirjoitti...

Bridget Jones on teos, joka tuntuu jakavan mielipiteitä vahvasti. Henkilökohtaisesti tämä on minulle aika lailla ainoa chick lit -genren edustaja, jota ylipäätään jaksan lukea. Bridget Jones on erittäin lajitietoinen, sarkasmilla kyllästetty teos, joka ironisoi monella tavalla tyhjäpäisen bimbouden ja onnistuu siinä sivussa olemaan kerronnallisestikin nokkela. Kiinnostavasti monet tuntuvat pitävän Bridget Jonesin ongelmana sitä, ettei päähenkilöön voi samastua - mikä on toki totta, mutta käsittääkseni häneen ei ole suoranaisesti tarkoituskaan samastua. Pikemminkin teos tuntuu viestivän, että Bridget Jonesiin (tai ehkäpä chick lit -sankarittareen yleensä) samastuminen ei ole erityisen hurrattava asiantila. Tavallaan Bridget Jones on chick litin parodia samalla kun muokkaa chick litin määritelmää ja vieläpä toimii viihdekirjallisuutena siinä sivussa.

Anki kirjoitti...

Lukijatar: Vau, olet pureutunut aiheeseen tosi syvällisesti! Itse en ollenkaan tajunnut tuollaisia näkökulmia. Chick lit on ylipäänsä tosi vieras genre minulle.