tiistai 9. helmikuuta 2016

Sarah Waters - Yövartio

"Helen avasi silmänsä ja katsoi hohtavansinistä taivasta. Hän mietti, oliko hullua olla kiitollinen tällaisesta hetkestä maailmassa, jossa oli atomipommeja ja keskitysleirejä ja kaasukammioita? Ihmiset raatelivat yhä toisiaan riekaleiksi. Tappaminen, nälänhätä, levottomuudet jatkuivat yhä Puolassa, Palestiinassa, Intiassa - Luoja tiesi missä kaikkialla. Britannia oli liukumassa vararikkoon ja rappioon. Oliko typerää tai itsekästä, jos halusi nauttia joutavuuksista, Regent's Parkin orkesterin törähdyksistä, auringosta kasvoilla, kantapäitä kutittavasta ruohosta, suonissa soutavasta sameasta oluesta, rakastetun salaisesta läheisyydestä? Vai oliko ihmisellä ylipäätään mitään muuta kuin nuo joutavuudet? Eikö juuri niitä pitänyt vaalia? Eikö ne pitänyt muuttaa pieniksi kristallipisaroiksi, joita voisi säilyttää kuin amuletteja ranneketjussa torjumassa seuraavaa vaaraa?"

Sarah Watersin romaani Yövartio kertoo naisista ja yhdestä nuorukaisesta, joiden elämät risteävät toisiaan. Tarina alkaa vuodesta 1947, kun sota on juuri ja juuri takanapäin, ja ihmiset ovat alkaneet toipua vähitellen. Viv ja Helen pitävät seuranhakutoimistoa, Vivin veli huolehtii vanhasta herra Mundysta, Julia on menestyvä kirjailija ja Helenin rakastettu ja Kay on molempien edellä mainittujen entinen puoliso. Miljöönä on Lontoo, joka avautuu sitä tuntemattomallekin lukijalle elävänä.
    Voi miten olisin tahtonut pitää tästä kirjasta, mutta en pitänyt. Tarinan puitteet (sota-aikainen ja sodanjälkeinen Lontoo, lesboparisuhteet) olivat sinänsä mielenkiintoiset ja Waters osaa kyllä kirjoittaa taitavasti. Silti kirja ei saanut minua erityisemmin kiinnostumaan tai eläytymään. Luin tarinaa kyllä sujuvasti, mutta se oli minulle aika yhdentekevää toimintaa. Minun on vaikea eritellä, mikä kirjassa varsinaisesti tökki. Jotenkin kirjailija ei ollut saanut puhallettua henkilöitään kunnolla eloon.
     Paljon muuta sanottavaa minulla ei olekaan. Kirjassa on varsin hyvää sodankuvausta ja tietysti lesbonäkökulmaa sen aikaiseen yhteiskuntaan. Muuta tästä ei nyt jäänyt käteen.

Sain yhden kohdan HLBTI-haasteesta suoritettua, 36/91.

2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, kiitos: Säästit aikaani. Vaikka juuri tämä Waters ei ole minua kiinnostanut, oli se jo kirjastossa kädessäni, mutta päätin jättää seuraavaan kertaan. Nyt ei tulee seuraavaa kertaa:)

<2

Anki kirjoitti...

Hei Leena!
Hyvä, että olen ollut avuksi. :)