Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

 "Mulle ei tulla puhuun mistään kunnioituksesta. Eikä yhteisistä asioista. Koska mä en jää tänne, mä muutan minne tahansa, pois kaikkien tylsien vaahtoturpien ja koppakuoriaisten geimeistä. Mä haluan lähteä ihan yksin. Hautaisin menneisyyden ja polttaisin sillat takaani säälimättä."

Anna-Leena Härkösen esikoisromaani Häräntappoase kertoo ysiluokan juuri päättäneestä Allusta, joka päällisin puolin on kyllästynyt elämään. Kun äiti sitten ilmoittaa, että pojan pitää mennä maalle sukulaisia auttamaan, vaipuu Allu epätoivoon. Miten hän selviäisi koko pitkän heinäkuun jossain landella?

Oli mielenkiintoista lukea tämä kirja juuri nyt, kun vasta luin Härkösen Heikosti positiivisen, joka on paljon myöhemmin kirjoitettu. Tyyli on Häräntappoaseessa aivan erilainen, mutta jotain kirjailijan pistävästä huumorintajusta on päässyt jo tähänkin esikoiseen. Härkönen on ilmeisesti ollut vasta 17-vuotias tätä romaania kirjoittaessaan. Sitä ei kyllä huomaa mistään, niin taidokkaasti kirja on kirjoitettu.

Allu on päällepäin cool ja kovis, mutta kovan kuoren alla sykkii herkkä sydän. Hän on kiinnostunut kirjallisuudesta ja teatterista, muttei vielä tiedä, mitä tekisi tulevaisuudessa. Härkönen onnistuu mielestäni todella hyvin kuvaamaan teinipojan mielenmaisemaa. Nuoruuden ihanuus ja vaikeus avautuvat lukijan silmiin elävinä.

Kirja on kirjoitettu 80-luvulla ja ajankuva on mielenkiintoista. Kulmakarvoja kohotti se, että Allu pääsi kaverinsa kanssa noin vain baariin juomaan keskellä päivää, kun henkilökuntaa ei kiinnostanut katsella papereita. Toki lainsäädäntö on tiukentunut alkoholimääräysten suhteen tuolta ajalta, mutta tuntui uskomattomalta. En tietysti ole elänyt tuota aikaa, joten en tiedä, miten uskottava kohtaus oli. Tupakkakin maistuu, mikä ei sinänsä ole ihmeellistä. Tosin nythän on raportoitu siitä, miten paljon vähemmän nykynuoriso kännää ja polttaa. Sitä tietoa vasten kirjan nuorten toiminta tuntui jotenkin roisilta.

Härkönen kuvaa herkästi nuorta rakkautta, joka kirjassa syttyy. Kaikki oli todella luonnollista ja uskottavaa, mistä täytyy antaa täydet pisteet. Keneltä tahansa ei suju ensimmäisen kerran kokeminen tähän tapaan eikä muukaan teinirakkauden kuvaus.

Viihdyin ja ihastuin. Aluksi mä-murre tuntui ärsyttävältä, mutta siihen tottui pian kun kirja imaisi mukaansa. Pitää lukea Härköstä myös Naiskirjailijat-haasteen ulkopuolelta.