Enni Mustonen - Sidotut (Järjen ja tunteen tarinoita IV)


"Oli se ankea ilta ja yö. Ensin istuttiin pikkutunneille pöydän ääressä, kun Veikko tahtoi kertoa moneen kertaan, mitenkä kaikki oli tapahtunut. Kraanan vaijeri oli pettänyt, tai jokin koukku. Palkki, jota nostettiin ylös, oli kallistunut ja sen toinen pää oli pyyhkäissyt Matin saman tien syvyyteen. Voitto oli ollut samalla palkilla mutta lähempänä Veikkoa. Kun Veikko oli kiskaissut Voiton viereensä tasanteelle, oli pojan toinen käsi osunut palkinpäähän ja se oli viiltänyt kämmenlihat halki."

Enni Mustosen Sidotut jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita nyt neljännellä osalla. Olot Suomessa tulevat Venäjän taholta aina vain tukalammiksi. Anna Sofia solmii epäonnisen avioliiton tuomari Joonas Weckmanin kanssa ja Hilma Maria muuttaa perheineen Amerikkaan. Kun Hilman mies sitten kuolee, palaa perhe takaisin sekasortoiseen Suomeen. Itsenäisyyttä puuhataan, mutta työväellä on mielessään muutakin kuin itsenäisyys.

Tämä osa lähti jotenkin kankeasti liikkeelle. En tiedä, olenko lukenut sarjaa vähän liikaa kerralla vai miksi tämä osa tuntui aika tahmaiselta. Vasta loppupuoli sisällissodan melskeineen herätti mielenkiintoni kunnolla. 

Anna Sofia kehittyy tässäkin osassa, mikä on mieleeni. Kauhea avioliitto pakottaa Annan olemaan jämäkämpi ja pitämään itsensä puolia. Mielenkiintoista, miten aiemmin hyväntahtoisesta sivuhahmosta Weckmanista paljastuukin nyt niin kauheita puolia. 

Tykkään tässä sarjassa siitä, miten Hilma ja Anna taistelevat tietään eteenpäin aikoina, jolloin naiset eivät vielä yleisesti olleet voimakkaita toimijoita. Annan yritys saada avioero ei kuitenkaan onnistu, mikä ajan hengen huomioon ottaen on ihan realistinen käänne. Hilma saa kokea syviä tuskia tässä osassa, tunsin kovasti myötätuntoa häntä kohtaan.

Jännää, miten sarja nyt sitten päättyy seuraavassa osassa. Sitä en ole aiemmin lukenut toisin kuin nämä muut osat.

Kommentit

riitta k sanoi…
Tätä sarjaa en ole lukenut. Syrjästäkatsoja-sarjan ensimmäisistä osista pidin paljon. Mutta sitten tuli osa, jossa vähän kaikki lässähti. En lukenut myöhempiä osia enää, vaikka ne kuulemma ovat taas parempia.
Anki sanoi…
Joo, minä taas en ole lukenut Syrjästäkatsojan tarinoita. Varmaan joskus kokeilen sitäkin sarjaa.