Marko Annala - Kuutio


 "Kun kukaan muu ei ole näkemässä, Aatun maatessa tulikuumana sylissäni myrskyn riepotteleman huoneen raunioilla tai juuri ennen nukahtamistaan, kun hän hymisee hiljaa itselleen rauhoittaakseen mieltänsä unille: silloin hänen haavoittuvuutensa saa minut havahtumaan ja ymmärtämään kuinka pieni hän vielä on, kuinka kesken maailmalle, ja kuinka suuri on minun vastuuni siitä, että hän jonain päivänä olisi valmis. Silloin tajuan, kuinka heikko olen hänen edessään, ja kuinka suuresti toivoisin olevani vahvempi, ja juuri silloin rakastan häntä eniten."

Marko Annalan kolmas romaani Kuutio kertoo isyydestä, mieheydestä ja avioeron tuskista. Kirjan päähenkilöllä on raskasta arjessaan: hän haikailee edelleen vaimonsa perään ja heidän poikansa suoriutuu huonosti koulussa ja saa rajuja raivokohtauksia kotona. Työssäkin on omat paineensa.

Olen lukenut Annalan kaksi aiempaa kirjaa ja pitänyt niistä kovasti ja heti. Kuutio taas oli hitaammin aukeava tarina, kuin sipuli. Samalla lailla kerros kerrokselta kirjan mies kuorii psyykettään kuin sipulia miettiessään, miten onkaan senhetkiseen tilanteeseen joutunut. Säpinää tuo taloyhtiölle muraalia maalaava Anki, jonka poika kaverustuu miehen pojan kanssa. Mutta onko miehestä uuteen suhteeseen?

Annala kuvaa arkea hyvin kouriintuntuvasti. Talo on kuutio, asuntokin aikamoinen kuutio ja poika Aatos ratkoo Rubikin kuutiota, jonka sivuista kirjan osiot ovat lainanneet nimensä. Tykkäsin tästä kuutioteemalla leikittelystä. Ensi alkuun ihmettelinkin, mistä kirjan nimi oikein tulee.

En olekaan tainnut ennen lukea vastaavanlaista romaania isyydestä ja mieheyden kriisistä. Annalan tapa kuvata isyyttä vaikuttaa hyvin realistiselta: toiselta puolen raivareita saava lapsi käy kovasti hermoille, mutta toisaalta omaa lastaan rakastaa enemmän kuin mitään. Aluksi Aatos vaikutti kieltämättä todella rasittavalta kakaralta, mutta hänenkin piirteensä aukenevat romaanin mittaan. 

Näin opettajan näkökulmasta miehen kielteinen suhtautuminen koululaitokseen ja ulkopuoliseen apuun jotenkin hämmensi. Mies ei halua apua pojalleen, koska kokee tällä olevan vain ominaisuuksia. Ulkopuolisen silmin pojalla on paljonkin ongelmia, joihin hän voisi saada apua. Noin muutoin päähenkilö oli minulle jotenkin samastuttava. Pienet asiat arjessa ärsyttävät ja miehen ajatuksissaan latelemat pisteliäät vastaukset tuntuivat paikoin varsin tutuilta.

Suosittelen Kuutiota. Ehkä en ensimmäiseksi romaaniksi Annalalta sen hitaamman vaikutuksen takia, mutta vaikkapa toiseksi romaaniksi ehdottomasti.

Kommentit