Petri Silas - Alexi Laiho - Kitara, kaaos & kontrolli

 


"Onneksi Jaskaa, Henkkaa, Jannea ja minua yhdistää kova työmoraali. Meistä neljästä kukaan ei ole koskaan pelännyt rankkaakaan duunia. Niin ikään tykkäämme kukin siitä, että voi tehdä kivoja asioita ilman älytöntä pennin venytystä. Joillekin muille riittää vähemmän ja se on tietenkin fine. Mutta me olemme tässäkin asiassa hyvin samanlaisia persoonia. Ja hyvä niin. Sillä jos bändissä ei olla tietyistä perustavaa laatua olevista asioista samalla aaltopituudella, bändi voi olla pian entinen."

Johnny Kniga 2021 (ensimmäinen painos 2019)

Petri Silaksen elämäkerta Alexi Laihosta on pala suomalaista metallimusiikin historiaa. Laiho oli jo eläessään jonkinlainen legenda eikä syyttä. Monenlaisia palkintoja ja nimikkeitä voittanut kitaristi tuli tunnetuksi ympäri maailmaa.

Kirja on Laihon minämuodossa kertomaa tarinaa. Valinnassa on puolensa ja puolensa. Toisaalta oli nostalgista heittäytyä tähän tajunnan virtaan, niin tuttu puheenparsi oli. Toisaalta se teki tekstistä paikoitellen sekavan, kun kitaristi yltyi muistelemaan milloin mitäkin. Jonkinlaista stilisointia olisi voitu harjoittaa tekstin sujuvoittamiseksi.

Olen kuullut elämäkertaa pidetyn aika köykäisenä, mutta ei se sellaiselta minulle näyttäytynyt. Pitkähän tämä kirja ei kieltämättä ole, ja toisenlaisella otteella tarinaa olisi varmaan saatu lisääkin. Toisaalta alkupuolen asioista on kulunut jo niin pitkä aika, että kuka niitä enää tarkasti muistaa? Hämmästyttävällä tarkkuudella Laiho kuitenkin kertoo asioistaan. 

Laihon pääbändi Children of Bodom on tietenkin etusijalla, mutta käsitellyiksi tulevat myös erinäiset sivubändit ja yksityiselämäkin. Mitään rajuja paljastuksia ei kuitenkaan ole luvassa, vaan tärkeimmät naissuhteet käydään läpi lyhyesti ja kunnioittavasti. 

Huomio kiinnittyy väistämättä Laihon kosteaan elämään, joka päättyi tänä vuonna ennenaikaisesti. Laiho mainitsee addiktion olevan heikkous, eikä hän tunnu uskovan vieroituksiin. Nykyisen käsityksen mukaan addiktiot ovat kuitenkin sairauksia, joihin voi saada hoitoa. On todella surullista, että viina murensi lahjakkaan miehen terveyden ja niin aikaisin. Omalla tavallaan Laiho oli ehkä viimeinen perinteinen rokkitähti kaikkine mausteineen, nyt kun rock'n'rollistakin on tullu tiukka ammatti, jonka harjoittajat vaalivat hyviä elämäntapoja. 

Kirjan loppupuoli tuntui varsin surulliselta, kun Laiho suunnitteli jo eläkepäiviään Australiassa löydettyään sieltä omijen sanojensa mukaan elämänsä naisen. Niitä päiviä ei koskaan tullut, mutta onneksi musiikki jää elämään. Pitkästä aikaa tekeekin mieli kuunnella Bodomia ja Sinergya. 

Kommentit

Jokke sanoi…
Luin tämän keväällä, oli laatukirja. Kiva, että bloggasit.
Anki sanoi…
Välillä on kiva blogata vähän erilaisista kirjoista. :)