sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Virginie Despentes - Pane mua

Jaahas, mitähän tästä oikein sanoisi...
Täytyy kyllä sanoa, että jäin hämmennyksiin. Minulla ei oikein ole käsitystä, että pidinkö tästä vai en. Tai no, on aika brutaalia sanoa pitäneensä tällaisesta, mutta kieltämättä naisen kirjoittamassa väkivallassa on oma kiero viehätyksensä.

Aloitetaan juonesta: Tarinan päähenkilöjä ovat Nadine ja Manu (joo on ne molemmat tyttöjä, vaikka nimi Manu tietysti suomalaislukijaa hämääkin). Kummankin elämäntyyli on raju ja rivo, jos nyt näin voi sanoa, erityisesti Manun. Nadine asuu rasittavan kämppiksen kanssa ja rakastaa pornoa ja sen naisnäyttelijöitä. Tämä ei miellytä hänen kämppistään vähääkään. Nadinella on aina korvalaput mukana ja musat täysillä. Hän on tytöistä se rauhallisempi, mutta rauha rikkoontuu rajusti, kun hän saa kuulla miesystävänsä tappaneen jonkun ja kuristaa kämppiksensä.
Manu on raivokkaampi ja joutuu Karla-nimisen tuttunsa kanssa raa'an joukkoraiskauksen kohteeksi. Molemmat selviävät hengissä, Karla tosin on sairaalakunnossa. Manu häipyy, mutta soittaa hätänumerosta apua väittäen Karlan joutuneen auton töytäisemäksi. Hän juo itsensä kunnon humalaan ja lopulta ampuu erään luonaan majaillutta nuorta diileriä käsitelleen miehen, samoin yhden poliisin ja tämän vaimon. Hän vie diilerin rahat ja ajaa asemalle, jossa kohtaa Nadinen. Tyttöjen raaka ja väkivaltainen matka alkaa. He naivat, tappavat, juovat ja varastavat, ikään kuin kokeillen kuinka pitkälle voivat mennä.

Olisi ymmärrettävää, jos tytöt olisivat kostaneet vain miehille, erityisesti Manu, mutta tyttöjen touhuissa ei ole mitään logiikkaa. He ampuvat ketä ampuvat, Nadine jopa pienen pojan. Itse olen saanut käsityksen, että kyseessä on tosiaan kostomatka, ja poikkeuksellisesti naisten kosto. Kuten mainitsin, tässä on oma viehätyksensä. Naisia ei vieläkään kuvata yleensä kovin väkivaltaisiksi, oikeastaan päinvastoin. Mutta mutta. Hieman turhan raakaa ja päätöntä menoa kyllä oli.
Kiintoisa vivahde oli Nadinen (mielestäni selvä) seksuaalinen kiinnostus Manua kohtaan. Odotin koko kirjan ajan tyttöjen edes pussaavan, mutta ei sitten. :P

Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on samanniminen. Enpä taida ihan heti katsoa, eipä kyllä riitä ikäkään (elokuva on siis K-18, mitä en ihmettele).

Vielä on jäljellä Kauniita asioita. Saas nähdä millaiseksi se osoittautuu. Kovin kaunista ei kyllä tähän mennessä ole ollut!

EDIT: Ja lahjakkaasti unohdin taas tekstinäytteen. Tässä toivottavasti tulee ilmi kirjan tyyli.
S. 77-78
"Hän huutaa:
- Mä en mitenkään tarkota ahdistella, mut sä välttelet turhaan. Mitä sä oot tehny sun selälles, paksukainen, etsä oo ollu kiltisti?
Nadine koskee kädellään selkäänsä eikä vastaa. Paisuneet arvet tuntuvat kättä vasten valtavilta, kohoumat ovat kovat ja poimuiset. Manu tulee lähemmäs ja kysyy saako hän katsoa lähempää.
Hän nostaa t-paidan olkapäiden korkeudelle, katsoo arpia hetken. Nadine antaa toisen katsoa hiljaisuuden vallitessa.
Tummat uurteet kulkevat läpi hänen selkänsä, kuin raivoisasti töherretty fresko. Nahkaan levinneet huolestuttavat hieroglyfit.
Manu huokaisee, laskee t-paidan alas ja kommentoi:
- Mun on vaikee ymmärtää tommosta. Mut toi on aika kaunista, niin ku abstrakti taide, vähän niin ku. Millä toi on tehty?
- Ruoskalla.
- Tos on tyyliä, pakko myöntää.
Hän ojentaa pullon Nadinelle ja jatkaa:
- Näköjään sua ei huvita puhua tosta, mut mä kyl haluaisin et sä puhuisit. Mä en kato ymmärrä, sun pitäs vähän avartaa mun aivoja. Noi on näit helvetin kipeitä nautintoja, sä et kertonu et sua tarvii hakata.
- Ei mua tarvii hakata, mä saan siit liksaa.
- Must tuntuu et mä oon kuullu tytöistä, joitten duuni on harrastaa seksiä mut ilman veistoksia. Miks sä teet tota?
- Kerran, "vahingossa", sattu asiakas, josta oli makeempaa sitoa mut. Ja sit, tyyliin "kokeillaan miltä tuntuu" sitä kaipaa vaihtelua kokemuksiin. Ja sit ajan kans siihen menee sisään. Pikkutyttönä mä mielelläni kuvittelin että mut sidotaan tiukasti baaripöydälle, perse oikein levällään ja sit lukuisat herrat, joitten kasvoja mä en näkis duunais kaikkee hämmentävää. Ja halventavaa. Siis miellyttävää.
- Onhan meillä kaikilla lapsuuden unelmia, mä kyl kunnioitan niitä. Mut se on rikkaitten tyhjäntoimittajien touhua, halpoja hatseja.
- Mitä mä tohon voisin sanoa? Totta että se pitemmän päälle masentaa."

Ei kommentteja: