lauantai 31. heinäkuuta 2010

Elina Hirvonen - Että hän muistaisi saman

Tämä teos on useimmissa kirjablogeissa jo arvioitu, ja pitihän minunkin tähän tarttua.

Kirjan päähenkilö on  Anna, joka alkaa muistella menneisyyttään käyden läpi eri vaiheita elämässään, välillä nykysyyttäkin on välissä. Hän muistaa, miten isä hakkasi pikkuveljeä Joonaa ensi kerran, muistaa myöhemmätkin lyönnit, samoin Joonan skitsofrenian puhkeamisen. Hän muistelee poikaystävänsä Ianin elämänvaiheita ja heidän suhdettaan.

Oikein hyvä kirja! Hirvonen on hyvä tunteiden tulkki, ja osaa eläytyä lapsen rooliin. Kirja siis käsittelee sotatraumoja ja perheväkivaltaa. Kirja oli todella surullinen, ja seurassa pitikin jättää lukeminen kesken, kun alkoi itkettää. Yllättäen yksin ollessa ja lukiessa ei enää itkettänytkään. Mielialanmuutos? Lukiessani olin tätini luona, ja hän ei ollut ollut aivan vakuuttunut kirjasta. Hänen mielestään kirjassa mässäiltiin tuskalla ja väkivallalla. Jäin miettimään tätä. Omasta mielestäni näin ei ollut, mutta ymmärrän mielipiteen hyvin. Eihän tämä mitenkään peitelty ollut.

Suosittelen vähän jo "isommille" ihmisille. Kirja on turhan raju lapsille. Ja lopuksi vielä plussaa todella hienosta  kirjan nimestä!

Lukunäyte, s. 81:
"Ian talutti isän takaisin omaan huoneeseen, luki lehdestä vitsipalstan ja horoskoopin ja peitteli tämän sänkyyn.
"Oli mukava jutella", isä sanoi, kun Ian napitti takkiaan ovella. "Nuori mies, teidän kanssanne oli todella mukavaa jutella." Ian nyökkäsi kiitos samoin, heilautti kättään ja katosi puolijuoksua New Yorkin kylmään, mainosvalojen värjäämääm iltaan."

Ei kommentteja: