Håkan Nesser - Koston jumalatar (Barbarotti-sarja 6)

 "Barbarotti nyökkäsi mutta ei kommentoinut. Hän muisteli pikaisesti omia erojaan. Jokseenkin vapaaehtoista eroa Helenasta joskus sata vuotta sitten ja eroa Mariannesta. Kauanko siitä oli? Kuusi vuotta - ja neljä kuukautta, jos tarkkoja oltiin. Mutta sitä ei oikeastaan voinut kutsua eroksi, sillä kuolema oli tempaissut heidät erilleen. Marianne odotti häntä toisella puolella, mikä oli erilainen totuus kuin lisääntynyt väkivalta... suorastaan vastakohta, voisi jopa väittää, ja ehkä taivaassa sai todella olla kaksi vaimoa. Marianne ja Eva Backman. Barbarotti oli puhunut muutamankin kerran asiasta Jumalan kanssa, mutta ei ollut mielestään saanut yksiselittäistä vastausta. Vain ystävällisen ja hiukan huvittuneen hymyn."

Håkan Nesserin Barbarotti-dekkari Koston jumalatar (Tammi 2020. Den sorgsne busschauffören från Alster ilmestyi alun perin Ruotsissa 2020. Suomentanut Aleksi Milonoff.) kertoo toistaitoisesta komisariosta Barbarottista ja vain vähän fiksummasta rakastaja-työkaveri Eva Backmanista. Heidän puheilleen tulee entinen bussikuski, jonka lähes kaikki nuoret bussimatkustajat kuolivat kuskin virhearvion seurauksena joitain vuosia aiemmin. Nyt hän on saanut uhkauskirjeitä ja uskoo uhrien omaisten olevan nimimerkki Nemesiksen takana. Ajassa hypätään pian vuosia eteenpäin ja Eva ampuu hätätilanteessa nuoren jengiläisen. Poliisipari päättää sisäisen tutkinnan ajaksi ottaa virkavapaata ja matkustaa Gotlantiin.

Täytyy sanoa, että ensimmäinen Barbarottini oli outo kokemus. Sinänsä pidin omintakeisesta huumorista, joka erottaa Nesserin tyylin täysin ylipaisuneesta skandidekkarien genrestä. Toisaalta jokin kirjoitustyylissä oli myös hyvin töksähtävää ja loppua kohden poliisien hitaus ja vähäjärkisyys alkoi käydä hermoille. Toki Ruotsin poliisia ei koskaan ole tunnettu minään a-luokan ammattilaisina edes todellisessa elämässä. Barbarottin sisäiset keskustelut Jumalan kanssa toivat väistämättä mieleeni Isä Camillon, mutta se kirja oli hersyvästi parempi kuin tämä dekkari.

Kirjassa hypitään pari vuotta eteen ja taakse lyhyissä jaksoissa, ja helteen pehmentämä pääni ei todellakaan pysynyt alkupuolella tässä mukana. Näin jälkikäteen väitän, että tarinan pilkkominen tähän muodikkaaseen tyyliin ei edes varsinaisesti palvele mitään tarkoitusperää. Kronologisena tarinana juonessa olisi pysynyt paremmin kiinni ja sama tarina siinä olisi silti tullut kerrotuksi. Jännitettä voi rakentaa muullakin tavalla kuin hyppyyttämällä lukijaa aikajanalla.

Todennäköisesti en lue ainakaan tästä sarjasta muita osia. Ehkä kirjailijan toista Van Veeteren -sarjaa voisi kokeilla, onhan Nesser Ruotsin isoja nimiä.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken