torstai 2. syyskuuta 2010

Andrea Maria Schenkel - Hiljainen kylä

"Sen minä sanon, ettei tässä maailmassa Jumalaa ole, on vain helvetti. Ja tässä maailmassa se on meillä päässämme, sydämessämme. Paha henki asuu meissä jokaisessa, ja jokainen voi milloin tahansa päästää pahan henkensä valloilleen."
 
Hrrr, millainen kirja! Kammottavampaa en ole aikoihin lukenut.

Pienessä Einhausenin kylässä kuohuu: syrjäisen Tannödin maatilan joka ainoa asukas on tapettu raa'asti. Kylän asukkaat kertovat vuorotellen tuntojaan ja mielipiteitään tapauksesta ja siitä päivästä, jolloin näkivät jonkun perheestä viimeisen kerran. Nopeasti käy ilmi, ettei perhe ole kovin pidetty ja heistä alkaakin paljastua likaisia salaisuuksia. Välillä on pätkiä, joissa henkilöä ei paljasteta, vaan jää lukijan pääteltäväksi kuka henkilö mahtaa olla.

Kammottava, mutta erinomainen kirja! Kerrankin mukana ei ole väkisin väännettyä rakkaustarinaa, vaan keskitytään olennaiseen. Kirjassa ei myöskään ole minkäänlaista etsivää tai muuta vastaavaa, joka koittaisi selvittää rikosta. Täytyy kyllä sanoa, että järkytyin tajutessani, kuka murhaaja on.

Kirja oli siitäkin hyvä, että se oli nopealukuinen, luin sen tämän päivän aikana, aikaa meni yhteensä suunnilleen reilu kaksi tuntia varmaankin. Sivuja ei olekaan kuin 231.
  Heikkohermoisille en tosiaankaan suosittele. Vaikka itse murhalla ei loppujen lopuksi niin kamalasti mässäillä, niin tunnelma on hyytävä melko alusta asti.

"Anna, tappaa voi vain sen, mitä rakastaa."

6 kommenttia:

Tessa kirjoitti...

Huu, kuulostaa kyllä ihan jännältä vaikka perinteiset dekkarit ei yleensä ihan suosikkiluettavaa olekaan.

Anki kirjoitti...

Voi olla, että sitten pitäisit tästä. Tämä on kaukana Maria Kalliosta & kumppaneista! Mukavaa kun kommentoit.^^

elicorleone kirjoitti...

Itsekin yllätyin positiivisesti teoksen nerokkuudesta ja kyvystä pitää jännitys yllä loppuun asti. Mutta astetta rankemmaksi menee Schenkelin toinen romaani Tapaus Kalteis. Suosittelen, joskin varauksella.

Leena Lumi kirjoitti...

Schenkel tekee loistavaa dekkaria! Tekee niin loistavaa, että pakko jälleen todeta dekkarin, jänitysromanin ja tavallisen romaanin rajojen jo jääneen veteen piirretyksi viivaksi.

Hiljainen kylä sai minut niin voimakkaisiin Jante -tunnelmiin (vrt. Janten lait, Aksel Sandemose, Pakolainen ylittää jälkensä), että onnistuin hukaamaan tämän kirjan. Elämäni ensimmäinen mysitsesti kadonnut kirja!

Tämän jälkeenhän Schenkeliltä tuli tasokas Tapaus Kalteis. Näissä kirjoissa on sitä jotakin...

(Vasemmalla ylhäällä yksi maailman parhaista runoista. Se on minulla Lumikarpalossa.)

Mukavaa viikonloppua! (Olethan huomannut, että minulla on menossa pika-arvonta.)

almafiina kirjoitti...

Hei Leena, mukavaa että sinäkin olet löytänyt tänne! Täytyy myöntää, että nappasin tuon Lumikarpalosta, tosin oli mielessä laittaa se jo aiemmin, mutta palautin runokirjan jo kirjastoon. Anteeksi, olisi varmaan pitänyt kysyä lupa?

Schenkeliä pitäis varmaan lukea enemmänkin, kunhan tässä joudan ;)

Leena Lumi kirjoitti...

Almafiina, runo on tehty kiertämään. Olen kaikille sanonut, että minulta saa runoja lainata vapaasti. Ainoa hyvä tapa on ilmoittaa runon kirjoittaja, mutta senhän me jo kaikki tiedämmekin. Runo on tunnetila. Runo on lempilapsi. Runo on nytkin sisälläni...Rekolaa,mutta en löydä sopivaa kuvaa. Rekolan kootut on minulla kirjastosta ja kohta kopion sen käsin, sillä sitä kirjaa en saa mistään.

Täällä nyt ollaan ja kommentoin aina kun on sanottavaa. Useasti käyn. Mukavaa viikonloppua!