lauantai 30. lokakuuta 2010

Homo- ja biseksuaalisuus kirjallisuudessa

Kun homoseksuaalisuus on nyt ollut The Puheen- ja Mielipiteidenaihe viime viikkoina ja koska olen lukenut vähälle aikaa useampia homoseksuaalisuutta käsitteleviä ja sivuavia kirjoja, ajattelin esittää muutamia kysymyksiä.

Onko homo- ja/tai biseksuaalisuus mielestäsi kiinnostava aihe kirjallisuudessa? Luetko/oletko lukenut aiheita käsitteleviä kirjoja? Onko aiheita kuvattu hyvin vai huonosti? Miksi/miksi ei? Onko kirjoja, joissa homo- tai biseksuaalisuutta esiintyy, liikaa tai liian vähän? Miksi/miksi ei?
Onko koko näiden aiheiden käsittely täysin yhdentekevää ja turhaa vai ei? Onko kirjallisuus hetero- tai jopa homonormatiivista?

En taidakaan itse vielä vastailla, vaan katson ensin mitä te muut bloggailijat tuumitte. Sitten voisi yrittää tehdä erilliseen postaukseen jotain kömpelöä yhteenvetoakin, jos nyt tähän edes kukaan vastaa...

8 kommenttia:

Lauren kirjoitti...

Minusta homo- ja/tai biseksuaalisuus ovat kirjallisuudessa aivan yhtä kiinnostavia (tai epäkiinnostavia) kuin heteroseksuaalisuus. Eli tavallaan minulle on aivan yhden tekevää, että mitä seksuaalista suuntautumista vaikkapa kirjan päähenkilö edustaa, kunhan kirja vain on hyvä ja mukaansatempaava.

Olen melko vähän lukenut kirjoja, joissa esiintyy homoja tai bi-seksuaaleja, mutta se ei ole ollut tietoinen valinta. Onhan se ihan luonnollista, että heteroja esiintyy kirjoissa enemmän kuten myös oikeassa elämässäkin. Mutta en osaa sanoa, että onko aiheeseen liittyvää kirjallisuutta liikaa vai liian vähän. Ei nyt ainakaan liikaa! Mutta en mä tiedä, pitäisikö sitä olla enemmän. En ainakaan halua, että homoista kertovia kirjoja alettaisiin väkisin pakertamaan, kun en halua että mistään muustakaan kirjoitettaisiin vain sen vuoksi, että tää asia nyt on niin ajankohtainen, että ihan pakko kirjoittaa siitä kirja!

Anonyymi kirjoitti...

Riikka Pulkkisen rajassa Tinka voi kirjailijan viittauksen mukaan olla homo tai bi, mutta ei varmaa ole. Se viittaus on tarkoituksellisesti sellainen.
Samoin kuin Juha Itkosen viitteet kirjassa Seitsemntoista.

Tomomi kirjoitti...

Olen lukenut melkein kaikki Saisiot ja Sofi Oksasen kirjat, joten ainakin niistä löytyy yllinkyllin homoseksuaalejakin. Minusta on virkistävää, että kirjojen hahmot ovat erilaisia etniseltä, kulttuuriselta, seksuaaliselta ja jopa murretaustaltaan. Vaikka suoritankin tällä hetkellä yhtä kirjallisuuden kurssia, jossa luetaan kaikkia teoksia ja katsotaan elokuvia queer-näkökulmasta, niin vaikka materiaalia on paljon, en koe että sitä olisi liikaa. Miten voisi ollakaan, samoin kuin ajattelisi että lapsia kuvataan liikaa kirjoissa. :) Toisaalta en välittäisi siitä, jos lukiessani huomaisin että jonkin hahmon seksuaalisuus tuntuu päälle liimatulta ja pakotetulta muodolta.

Mutta toki uskoisin, että kirjallisuus on heteronormatiivisempaa, koska heterosuhteita kuvataan useammin kuin homosuhteita. Monesti kotimaisissa kirjoissa homoudesta voidaan puhua, mutta harvemmin heidän kanssakäymistään kuvataan yhtä ronskisti kuin heterosuhteita. Poikkeuksena nyt Sami Hilvon Viinakortti,jossa kauniisti kuvataan myös homorakkautta ja seksuaalista kanssakäymistä.

Salla kirjoitti...

Sanon samaa kuin Lauren: yhtä kiinnostavaa kuin heterosuhteetkin. :) Homouden kautta kuvataan usein jonkun henkilön ulkopuolisuuden tunteita ja syrjityksi tulemisen pelkoa ja kasvua omaksi itsekseen. Tärkeitä aiheita kelle vaan, olipa seksuaalisuus mitä tahansa.

Arvelisin, että lukeminen kasvattaa lukuharrastajia suvaitsevaan suuntaan. Silloin kun minä olin lapsi ja nuori (siis muinaisella 1980- ja 1990-luvulla) homoudesta puhuttiin vielä eri sävyyn. Olisi ollut aivan mahdotonta, että että minun peruskoulu- tai lukioaikanani joku tai jotkut koulun oppilaista olisivat avoimesti tulleet kaapista ja esiintyneet avoimesti homona tai lesbona. Asiat olivat silloin vielä piilossa.

Kirjoista muistan kuitenkin lukeneeni homo- ja lesboasioista jo ties kuinka nuorena, joten näin kirjat "kasvattivat" minua siihen ajatteluun, että on normaalia, että homoja on olemassa ja että tietty osa maailman ihmisistä on homoja ja tulee olemaan.

Vanhoissa kirjoissa on "piilohomoja", esimerkiksi Seitsemän veljeksen Simeonista muistan lukeneeni tulkinnan, että hän on varmasti ollut homo. Ja ei Aleksis Kivi ole mitään homojuttuja kirjaansa kirjoittanut. Samoin Tove Janssonin Taikatalvea on tulkittu niin, että Muumipeikon herääminen keskellä talvea symboloi sitä, että Muumipeikko tulee ulos kaapista. Se Heikki Turusen Simpauttaja oli mielenkiintoinen - siinä vihjailtiin rivien välistä ja välillä suorempaankin erään henkilöhahmon homouteen, ja lopussa pieni pilkahdus asiasta nähtiinkin. Turunen on muutenkin käsitellyt kirjoissaan erilaisia seksuaalielämän marginaali-ilmiöitä pohjoiskarjalaisesta vinkkelistä käsin.

Pari "tietoista homokirjailijaa" muistan blogissani käsittelemieni joukosta: Sarah Watersin ja Alison Bechdelin. Waters on erittäin taitava esimerkiksi käsitellessään lesboseksuaalisuutta Yövartiossa. Lesboerotiikka on minimoitu hyvin vähiin. Mutta lesbouden kautta kuvataan toiseutta ja sitä, mitä ihminen näyttää itsestään julkisuuteen ja mitä haluaa kätkeä. Tätä tekevät myös kirjan heterot.

Satu kirjoitti...

Olen oikeastaan vasta tänä vuonna lukenut kirjoja joissa on henkilöinä muita kuin heteroja. En ole aiemminkaan sellaisia vältellyt mutta en toisaalta etsinytkään; ei vain ole sattunut tulemaan vastaan. Viime aikoina niitä taas on kasaantunut luettavakseni ihan sattumalta.

Kysymykseen, onko homo- tai biseksuaalisuus kiinnostava aihe, sanoisin että kyllä ja ei.
Ei siksi, että en kiinnostuisi kirjasta vain sen vuoksi että päähenkilö on homo/bi. Tuskin heidän elämänsä on keskimäärin sen kiinnostavampaa kuin heterojenkaan. :) Jos taas kirja on muuten hyvä ja kiinnostava, on aivan samantekevää mikä on henkilöiden seksuaalinen suuntautuminen. (Toisin sanoen siis olen ihan samoilla linjoilla kuin Lauren.)

Toisaalta se mielestäni on kiinnostavaa, koska luen mielelläni ihmisistä jotka ovat millä tahansa tavalla erilaisia kuin minä itse. Aina voi olla tarjolla tilaisuus vähän avartaa maailmankuvaansa ja saada uusia näkökulmia.

Olen myös huomannut ilahtuvani, kun kirjassa putkahtaa esiin ei-heteroita. Se kertonee siitä, että kirjallisuus, ainakin lukemani kirjallisuus, on ollut turhan heteronormatiivista. Mielelläni siis toivotan lisää homo/bi/transseksuaalisia hahmoja tervetulleksi kirjallisuuteen.

Zephyr kirjoitti...

Kiinnostuin queer-teemoja käsittelevästä kirjallisuudesta sattuneesta syystä jo teini-iässä ja kiinnostus on jatkunut jossain muodossa näihin päiviin asti. Olen muuten kerännyt myös listaa suomenkielisistä queer-teemoja sisältävistä romaaneista, lista löytyy täältä, jos kiinnostaa. :)

Mielestäni homo- ja lesboteemoja ei käsitellä kirjallisuudessa liikaa, mutta viime vuosikymmeninä niitä on ehkä käsitelty eri tavalla ja avoimemmin myös palkituissa, "valtavirran" kirjoissa (viimeisimmäksi esim. Hilvon Viinakortti ja Vilénin Mangopuun alla). Aiemmin teema yhdistettiin ehkä marginaalisempaan kirjallisuuteen, mutta homojen ja lesbojen astuminen ulos arkielämään on tuonut heidät myös kaikenlaiseen kirjallisuuteen.

Monen mielestä on aivan sama onko kirjan henkilöillä homo- vai heterosuhde - ja onhan se hienoa, jos näin pystytään seksuaalisuus "neutralisoimaan" kirjan tulkinnassa. Itse kuitenkin luen jotenkin eri tavalla queer-kirjoja, koska itselleni seksuaalisella suuntautumisella on väliä henkilöiden tulkinnan ja heihin samastumisen kannalta. Sukupuolilla leikittelevät kirjat ovat asia erikseen, esimerkkinä vaikkapa Jeanette Wintersonin Ihoon kirjoitettu, jossa päähenkilön sukupuoli ei käy koskaan ilmi (vaikka lukijana yrittää koko ajan sitä määritellä suuntaan tai toiseen - jostain syystä...)

Kiitos kun nostit ajankohtaisen ja mielenkiintoisen aiheen esiin! :)

almafiina kirjoitti...

Mukavaa, että niin moni on kommentoinut - ja noin pitkästi!
Zephyr, silmäilin listaasi vain osittain, mutta se on melkoinen aarreaitta, kiitos siitä! Eipähän kirjalista ainakaan lyhene...

Reeta Karoliina kirjoitti...

Huomasin kyselyn vasta nyt, mutta vastaanpa silti.

Luulen, että olen lukenut paljonkin kirjoja, joissa esiintyy homoja, mutta eivät ne nouse mieleen, koska yleensä joku muu asia on ollut niissä kuitenkin sitä homoutta tärkeämpi. Joitain mitä nyt nopeasti muista ovat olleet Pirkko Saision, Vigdis Grimsdottirin, Sofi Oksasen ja Anne Holtin kirjat, mutta varmasti noita on paljon muitakin.

Minua kyllä jossain määrin kiinnostaa homoseksuaalisuus kirjallisuudessa, ehkä siksi, että aika suuri osa ystävistäni on homoja, lesboja tai biseksuaaleja. Ja vaikka en nyt yleesä jaottele ystäviäni heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, niin viime aikojen lööpit ja kohuotsikot ovat pakottaneet ajattelemaan asiaa. Toivon ihan hirveästi, että kun ystävieni sateenkaariperheissä elävät lapset tuosta kasvavat niin he voisivat löytää kirjallisuudesta esimerkkejä muista sateenkaariperheistä. Eli vaikka itselleni asia on melko se ja sama uskon, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat tarinoita, joissa homot ovat keskeisessä roolissa.

Omassa hyllyssäni muuten odottaa Terhi Rannelan nuortenkirja, jonka päähenkilö on ilmeisesti biseksuaali teinityttö.