sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi, Max

"Vaikka nainen pystyisi peittämään inhonsa ja unohtamaan mitä olette, niin te ette pysty. Jäätte katselemaan itseänne peilistä aamulla kun ajatte partaanne. Näette ketkä teitä katsovat. Te tiedätte. Vain toinen samanlainen voi ymmärtää kaltaistaan. [...] Joka kerta kun katsotte vaimoanne, näette sen mitä teiltä puuttuu."

Max ja Isaac ovat siamilaiset kaksoset, jotka on myyty lapsina sirkukseen. Äiti ja isä jättivät heidät äidin isän ja sisaren hoteisiin jo hyvin pieninä. Max on eläväinen ja ärsyttäväkin, Isaac taas eräänlainen sivustakatsoja. Miesten luonteet eroavat siis paljon toisistaan, mutta silti yön pimeinä tunteina Isaac painautuu veljeään vasten pakahtumaisillaan rakkaudesta.
  Sivuhahmoissa on niin homoja, lesboja, biseksuaaleja kuin pedofiilejakin ja paljon muita. Sirkus on täynnä kummajaisia ja "kummajaisia".

On vaikea sanoa mitään järkevää kirjasta, joka on arvioitu niin useassa blogissa. Päällimmäisenä on pieni pettymyksen tunne. Tässäkö se oli? Kävi niin kuin joskus käy; odotukset ovat liian korkealla, kun kaikki ylistävät. Mutta ei se silti huono ollut. Kuten jo on mainittukin, suomalainen nurkkakuntaisuus loistaa poissaolollaan. Kirjailija pyörittää tapahtumia luontevasti eri maailmankolkissa ja vuosikymmenissä. Ja kyllähän  erilaisuuden kuvaaminen on tässä oikein hienosti toteutettu, on mahtavaa, että löytyy ihmisiä jotka sen osaavat tehdä.
Lopusta en osaa sanoa oikein mitään. Kyllähän sen aavisti jo melko alussa, mutta toteuttaminen olisi voinut olla parempi. Nyt jäi vähän "ja sitten?"-olo. Mutta joka tapauksessa, mainio esikoinen, vaikka arvioni aika nuivalta saattaa kuulostaakin.

2 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Minulta jäi tämä kirja kesken alkutekijöihinsä. Yritin lukea tätä, vieläpä ystävän suosituksesta, mutta jokin tökki. Ehkä sellainen pieni tekotaiteellisuuden tuntuma. En jaksanut alkua pitemmälle. Vaikka onhan tätä moni kehunut.

almafiina kirjoitti...

No minullakin alku tökki pahasti, mutta kun rupesin lukemaan ihan rauhassa ilman kiirettä, kirjan imu alkoi voimistua. Eli tämä ei sitten näköjään ole niitä kirjoja, joita luetaan vähän tänään ja ensi viikolla sitten lisää. :P