maanantai 29. marraskuuta 2010

Joyce Carol Oates - Kosto: Rakkaustarina

>>Se nainen tuhosi poikani elämän.>>

Huh huh, mitähän sellaista tästä osaisi sanoa, mitä muut eivät olisi jo sanoneet?
Ihan alkuun on kyllä pakko vastentahtoisesti sanoa, ettei tämä ollut aivan niin vakuuttava, kuin olin kuvitellut. Hyvät arviot ilmeisesti nostivat riman korkealle tai sitten ehkä luin tämän liian nopeasti, luin sen nimittäin n. 2 tunnissa putkeen.

Pääjuoni on kerrottu jo monesti, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän: nuori leski Teena ja hänen 12-vuotias tyttärensä oikaisevat juhlista kotiin puiston halki ja joutuvat puolitutun miesjoukon raa'an raiskauksen ja pahoinpitelyn uhreiksi. Tyttö pääsee piiloon, mutta Teena on henkihieverissä kun heidät löydetään. Eivätkä ihmiset suinkaan asetu uhrien puolelle...


"Se Casey on hitsaajana Niagaran Putkessa. Naimisissa, neljän lapsen isä. Asuu erossa vaimostaan, varmaan Teena Maguiren vika sekin. Se nainen! Millainen äiti retuuttaa pikkutytön mukaansa ryyppyjuhliin ja sitten jalan kotiin puiston poikki siihen aikaan yöstä, ei minkäänlaista arvostelukykyä, hyvä tuuri ettei käynyt pahemmin, ei sille itselleen eikä tytölle, ajatella jos ne miehet olisivat olleet mustia, jos puistoon olisi tunkeutunut nekruja täydessä kokaiinipöllyssä, se olisi ollut vielä paljon pahempi, se nainen oli taatusti humalassa, kokapöllyssä itsekin, sehän oli juhlinut alkuillasta saakka, kyllähän sen arvaa missä kunnossa se puoliltaöin oli, miten helkkarissa Teena Maguire muka edes tajusi kuka sen kanssa makasi? Ja kuinka moni?"

Oikeastaan sillä ei ole suurta väliä, vaikkei kirja ollutkaan niin hyvä, koska aihe on tärkeämpi. Yllä olevasta lainauksesta käy hyvin ilmi se, millaisia hirviöitä sivulliset osaavat olla. Kuinka kukaan voi oikeuttaa raiskauksen? Se on musta ja kuvottava läiskä ihmisissä, lyödä lyötyä, koska eihän toki nyt naisen sana paina yhtä paljon kuin miehen. Ei ole väliä sillä, vaikka todisteet olisivat kiistattomat, ne voi aina kumota, mitäs se nainen oli sellainen teinihuora, ihan itse se kerjäsi!
Tällaiset kirjat eivät ikinä ole turhia. Tätä aihetta on puitava ja huudettava niin kauan, kunnes naisillekin myönnetään ihmisarvo riippumatta heidän vaatteistaan tai käytöksestään. Ja Suomessa tätä on tuotava erityisen pontevasti esille, sillä erityisesti Itä-Suomen hovioikeus mielellään vielä lieventää seksuaalirikollisten tuomioita näiden pikkuisen kitistessä!

Edit 5.12. Olipa paljon kirjoitus- ja ajatusvirheitä!

2 kommenttia:

Tomomi kirjoitti...

Kirja oli kiinnostava aiheensa, sen käsittelyn, kielen ja rakenteenkin kautta. Hienoa, että luit kirjan.

lumiomena kirjoitti...

Itse jotenkin koin, että tämä kirja tuli iholle (kulunutta ilmaisua käyttäen), mutta totta, sen aihe on tärkeämpi kuin itse kirjan toteutus. Olen lukenut Oatesilta aikaisemmin Haudankaivajan tyttären, joka on kaunokirjallisempi. Sekin on aihepiiriltään rankka kirja, mutta kronikkamaisena kantaa ja kattaa enemmän - myös kielellisesti.

Kosto on tärkeä pieni kirja.