Marguerite Yourcenar - Anna, sisaresi...
"Mitä ikinä tapahtuukaan, älkää koskaan ryhtykö vihaamaan toisianne."
Anna, sisaresi... on erikoinen ja vähän omituinenkin pieni kirjanen, tai oikeamminkin kertomus veljen ja sisaren välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta 1500-luvun Italiassa (sisarukset tosin ovat espanjalaisia).
Ajan henkeen kuuluu voimakas uskonnollisuus ja kirjan henkilöt, erityisesti Anna, kieriskelevät synnintuskissaan ja kadotuksen peloissaan. Itse kertomus oli ihan sujuvaa luettavaa, muttei erityisen ravistava kieroutuneesta aiheestaan huolimatta. Paljon hienompi olikin kirjailijan Jälkisanat-osio, jossa hän valottaa kirjoitustaan ja kirjallisuuden muita teoksia, joissa insestiä käsitellään. Kaikkein osuvin oli kuitenkin tämä huomio:
"Noiden viikojen aikana jatkoin kyllä arkisten asioitteni toimittamista, mutta elin keskeytyksettä päähenkilöitteni ruumiissa ja sielussa, liukuen Annasta Migueliin sukupuolirajoista välittämättä, ja tätä jonkinlaista sukupuolettomuuden tunnetta - niin uskon - tuntee jokainen luoja luomustaan kohtaan. Tämä tunne sulkee myös vastaansanomattomasti suun myös niiltä, jotka ihmettelevät, kuinka on mahdollista, että mies voi suorastaan nerokkaalla tarkkuudella kuvata naisen tunteita[..](ajan mittaan, teokseen totuttuaan, yleisö sitä paitsi lakkaa ihmettelemästä koko asiaa) - tai sitä vielä harvinaisempaa paradoksia, että nainen kykenee luomaan oikean, täysiverisen miehen[..]."
Ihan mukava pieni teos. Oli mielenkiintoista upota vanhaan maailmaan, joka tuntuu nykyihmisestä niin valtavan kaukaiselta.
Anna, sisaresi... on erikoinen ja vähän omituinenkin pieni kirjanen, tai oikeamminkin kertomus veljen ja sisaren välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta 1500-luvun Italiassa (sisarukset tosin ovat espanjalaisia).
Ajan henkeen kuuluu voimakas uskonnollisuus ja kirjan henkilöt, erityisesti Anna, kieriskelevät synnintuskissaan ja kadotuksen peloissaan. Itse kertomus oli ihan sujuvaa luettavaa, muttei erityisen ravistava kieroutuneesta aiheestaan huolimatta. Paljon hienompi olikin kirjailijan Jälkisanat-osio, jossa hän valottaa kirjoitustaan ja kirjallisuuden muita teoksia, joissa insestiä käsitellään. Kaikkein osuvin oli kuitenkin tämä huomio:
"Noiden viikojen aikana jatkoin kyllä arkisten asioitteni toimittamista, mutta elin keskeytyksettä päähenkilöitteni ruumiissa ja sielussa, liukuen Annasta Migueliin sukupuolirajoista välittämättä, ja tätä jonkinlaista sukupuolettomuuden tunnetta - niin uskon - tuntee jokainen luoja luomustaan kohtaan. Tämä tunne sulkee myös vastaansanomattomasti suun myös niiltä, jotka ihmettelevät, kuinka on mahdollista, että mies voi suorastaan nerokkaalla tarkkuudella kuvata naisen tunteita[..](ajan mittaan, teokseen totuttuaan, yleisö sitä paitsi lakkaa ihmettelemästä koko asiaa) - tai sitä vielä harvinaisempaa paradoksia, että nainen kykenee luomaan oikean, täysiverisen miehen[..]."
Ihan mukava pieni teos. Oli mielenkiintoista upota vanhaan maailmaan, joka tuntuu nykyihmisestä niin valtavan kaukaiselta.
Kommentit