sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Anja Kauranen - Pelon maantiede

Tämä on ensimmäinen lukemani Kaurasen/Snellmannin kirja. Se on melkoinen möhkäle, ja lukemiseen menikin aikaa melko paljon. Sitä kuitenkin helpotti kirjan jako useampaan osaan.
   Kirja oli melkoisen sekava, siinä kerrottiin aluksi naisjoukon tekemistä sarjamurhista, sitten siirryttiin kertomaan päähenkilön elämämästä lapsuudesta nykyhetkeen, ja välillä väläyteltiin lapsuutta ja aikaa Insituutissa.
   Teos oli kieltämättä kiinnostava ja painavaa asiaa miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Kuitenkin Instituutti on täysin sairas. Naisjoukko, joka saa päähenkilön mukaansa, tekee paljon ei-hyväksyttäviä asioita - muutakin kuin murhia. Kirjailija on kyllä tavoittanut hyvin pelon tuntemuksen ja sen, miten se hallitsee elämää, samoin löytyi osuvia huomioita naiseudesta. Mutta silti jokin tökki. Ensimmäisenä tietysti tuo sekavuus; yhden äkin päähenkilöllä onkin mies ja kaksi poikaa eikä tätä kerrota eikä selitetä mitenkään. Miksi noin olennainen asia jää pois?
Mielenkiintoinen lisä oli kylläkin päähenkilön ja seuran johtohahmon Maarun välinen jännite, joka purkautuu suudelmina. Ilmeisesti molemmat pitävät toisistaan enemmän kuin ystävinä. Tätäkään ei tuoda sen kummemmin esille, paitsi yhden äkin koko kirja loppuu tämän naisen muisteluun. Öh?

Eli hieman hämmentyneet fiilikset jäi. En pitänyt naisten uhriuden ja miesten pahuuden alleviivaamisesta, se ei sitä paitsi edes auta mitään. Ja kuitenkin ajattelin lukea häneltä lisää, jospa ohuemmat kirjat olisivat selkeämpiä? Sonja O. kävi täällä on haasteessa ja Arabian Lauri on HLBT-kirjallisuuden listallani.

7 kommenttia:

Reeta Karoliina kirjoitti...

Minä suosittelisin Kauraselta/Snellmanilta erityisesti kirjoja "Ihon aika" ja "Lemmikkikaupan tytöt".

Muistan, että "Pelon maantiede" oli itselleni jotenkin voimakas lukukokemus aikoinaan. Pitäisikin varmaan lukea se uudestaan ja katsoa miltä se nyt tuntuisi.

almafiina kirjoitti...

Lemmikkikaupan tyttöjä muuten vain vähä aika sitten kokeilin, mutta en vain voinut jatkaa alkua pitemmälle. Alaikäisiin sekaantumisessa menee raja; sitä en enää pysty lukemaan. Ihon aikaa voisin kokeillakin, vilkuilin sitä kirjastossa, ja se vaikuttaa kiinnostavalta.

Salla kirjoitti...

Pelon maantiede oli mulle todella kova juttu silloin kun olin lukioikäinen. Tulkintasi on mielenkiintoinen, ehkä aika on jäytänyt tämän tehoa? Kauranen/Snellman on usein vahvasti ajankohtaisissa teemoissa kiinni, ja silloin kääntöpuolena on, että joskus ajankohtaisuus muuttuu vanhentuneeksi muutaman vuoden päästä.

Suosittelen Kultasuuta ja Sonja O:ta.

almafiina kirjoitti...

Niin, en tiedä... Kirja on vuodelta -95, olin silloin yksivuotias. Tapahtuiko silloin jotain sen kaltaista kuin tässä kirjassa? (Kun ne tosiaan tuppaavat Snellmannilla olevan ajankohtaisia) Liittyykö se tuonaikaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun (vrt. tämänhetkinen homokeskustelu)?

Salla kirjoitti...

Kyllä mä muistelen että tästä kirjasta keskusteltiin kovasti, ja kirjan teemat olivat esillä ns. luonnostaan julkisessa keskustelussa. Mutta ei niissä ole kovin paljon muutoksia tapahtunut, eli edelleen puhutaan siitä, saako nainen kävellä yöllä pimeän puiston läpi minihame päällä ja mitä pitää ajatella jos hänet raiskataan.

Kirjan kohdalla keskustelua käytiin siitä, onko Anja Kauranen vain käyttänyt lähteenä vai onko liiaksi jopa plagioinut tutkija Hille Koskelan artikkeleja pelosta kaupunkiympäristössä. Lista Koskelan julkaisuista löytyy täältä.

Salla kirjoitti...

Pyh, en tainnut saada linkkiä oikein tehtyä, tässä siis sivu: http://blogs.helsinki.fi/hkoskela/julkaisut/

almafiina kirjoitti...

Totta kyllä tuo, että naisen tilasta ja oikeuksista keskustellaan säännöllisin väliajoin edelleen, yleensä raiskauskeskustelujen yhteydessä... Liian usein nainen katsotaan osasyylliseksi.

Kiintoisa linkki! Luin viime vuonna kiintoisan artikkelin (PDF-tiedostona) naisten kokemasta pelosta. En muista oliko siinä tämä sama nainen, kuitenkin joku nainen, joka oli kuvannut naisille tyypillisiä pelottavia ja uhkaavia paikkoja, kuten pysäköintihalleja ja alikulkutunneleita. Hetkinen, taidankin kaivaa sen...
*
Ahaa, eli ei ollut sama nainen.
Tässä linkki: http://suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/vaaratkulmat2106.pdf