perjantai 1. huhtikuuta 2011

Sami Hilvo - Viinakortti

"Minulle kaikki oli sotaa. Rauhaa ei enää tulisi, vaikka sota päättyisi."

Miten kirjoittaa tarpeeksi hienosti kirjasta, joka on niin uskomattoman raadollinen, mutta siinä raadollisuudessaan kuitenkin kaunis? Viinakortti on surullinen tarina sukunsa hyljeksimästä ja katkeroituneesta Mikaelista sekä hänen isoisästään Urhosta ja tämän rakastetusta Toivosta. Tässä tosiaan on "se tuntematon sotilas, josta Linnakin vaikeni."
  Juonta on esitelty paljon eri blogeissa, mutta kuten tapanani on, laitan tähän vähän tietoa. Mikael on mummonsa hautajaisissa ja saa isovanhempiensa talon itselleen. Hän tutkii isoisänsä tavaroita ja saa tietää, ettei pelkkä alkoholin liikakäyttö ole ainoa asia, joka heitä yhdistää. Tarinaa kerrotaan välillä Mikaelin, välillä Urhon näkökulmasta. Urhon ja Toivon epätoivoinen rakkaus saa sydämen pakahtumaan eivätkä kyyneleet ole monesti kaukana. Puistattavan mielenkiintoinen on myös Urhon teko, joka vaikuttaa sodan jälkeenkin.
  Kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia, vaikkei oikeastaan kukaan ole erityisen miellyttävä, Toivoa ehkä lukuunottamatta. Kaikista löytyy hyvinkin epämiellyttäviä piirteitä. Mutta tottahan on, ettei henkilöistä tarvitse pitää lukukokemuksen silti siitä kärsimättä. Kalevin kohtalo oli pysäyttävä, vaikka sitä ei ihan suoraan aina paljastettukaan. Osaisiko joku muuten valaista, että miksi hänet pidätettiin? Mitä hän oli tehnyt? Se meni minulta kyllä kokonaan ohi...
   Kiinnitin huomiota myös seksikohtauksiin, kun niistä oli jotain puhetta blogeissa. Taidettiinpa niitä roiseinakin pitää. Olivat ne välillä minustakin, mutta alkupuolella varsinkin toiminta oli minusta melko peiteltyä. Vasta myöhemmin meno muuttui rajummaksi, mikä ei minua kyllä yhtään häirinnyt. Olen lukenut paljon hurjempaakin tavaraa, uskokaa pois. ;D Urhon ja Toivon väliset olivat minusta kyllä myös toisaalta miehisen helliä. Koskettavinta olikin juuri tuo kahden nuoren miehen rakkaus, jolle ei olisi tuohon aikaan saanut keltään hyväksyntää. Onneksi sentään parempaan suuntaan ollaan menty. Ja miehisyydestä puheen ollen, pidin siitä, etteivät homohahmot olleet stereotyyppejä, vaan ihan tuiki tavallisia suomalaisia miehiä. Hyvässä ja pahassa.
On kyllä myönnettävä, että epäuskottavuuksiakin löytyi. Mikaelin ja Urhon homoseksuaalisuus oli mielestäni hyvä linkki ja uskottavaa, mutta että Mikaelin isäkin? Ehkei kuitenkaan... Ja Ilarin linkittyminen Toivoon oli myös mielestäni vähän siinä ja siinä. Ymmärrän hyvin, miksi kirjailija on tuollaisen yhteyden luonut, mutta sittenkin...
  Tässä oli kyllä lukublokin poistava teos! Lainasin tämän kirjastosta koulun jälkeen, kun se viimein oli hyllyssä ja luin tämän parilla suurella hotkauksella. Kirja veti jatkuvasti puoleensa eikä kovin suuria lukutaukoja voinut pitää. Pitkästä aikaa näin koukuttava ja upea kirja! Olen häikäistynyt. Kerrassaan erinomainen esikoinen.

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Tämä on upea kirja, tykkäsin myös tosi paljon:)

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Pitääpä tutustua, tähänkin ;)

Hanna kirjoitti...

Minustakin teos oli vaikuttava. Molempia meitä häiritsi tuo homoseksuaalisuuden toistaminen jokaisessa sukupolvessa, siitä tuli vähän häiritsevä olo lukiessa. Aivan kuin homoseksuaalisuus periytyisi isältä pojalle.

Anki kirjoitti...

Hanna: Totta. Kirja menetti aavistuksen tehoaan tuolla alleviivauksella. Onneksi kuitenkin isä oli jätetty vähän epämääräiseksi eikä homouttakaan myönnetty ikinä suoraan. Periaatteessahan siihen jää tulkinnan varaa.

Zephyr kirjoitti...

Minuakin jäi ehkä hieman vaivaamaan se, että lopulta suunnilleen kaikki kirjan tärkeimmät mieshahmot paljastuivat homoiksi. Varsinkin Mikaelin isän (mahdollinen) homous oli yllättävää ja jotenkin epäuskottavaa.

Muuten tämä oli kyllä todella koukuttava ja vaikuttava kokemus! :)

Ketunleipä kirjoitti...

Mietit tuota Kalevin kohtaloa, siitä on jo jonkun aikaa kun kirjan luin enkä nyt aivan täysin hahmoa muista, mutta jos nyt en ihan mönkään muistan niin sanoisin hänen rikoksensa olleen yksinkertaisesti homous. Homoseksuaalisuushan oli pitkään Suomessa rikos, joten siitä varmaan sitä sanktiota sitten tuli näin ainakin itse muistelisin olettaneeni.

Anki kirjoitti...

Äh, enpä Zephyr ole näköjään tajunnut vastata kommenttiisi aikoinaan... Olen kanssasi samaa mieltä.

Ketunleipä: Totta, voi hyvinkin olla, että rikos oli homous.