sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Helmi Kekkonen - Kotiin

"Ilman hänen syntymäpäiväänsä Sisko olisi täällä.
Tässä pihalla hänen kanssaan. He istuisivat auringonvarjon alle, puristaisivat sitruunoista mehua suoraan suuhun, sulkisivat silmänsä ja muistaisivat kaikki ne lapsuuden kesät tällä samalla pihalla, sama kirpeä maku huulillaan."

Olen odottanut Kekkosen novellikokoelman lukemista kuin kuuta nousevaa ja lopultakin sain sen käsiini. Enkä joutunut pettymään: Kotiin on koskettava ja kaihoisa pieni kirjanen. Ihmisten arjessa tapahtuu kaikenlaista, vaikkei lukijaa ryöpytetäkään kurjuudessa. Uskomattoman kauniisti kirjoitetuin lausein Kekkonen tuo surun ja kaipuun lähelle. Novellit eivät ole pitkiä, mutta niissä on saatu sanottua kaikki, paria tökeröä lopetusta lukuun ottamatta. Ensimmäisen ja viimeisen lopussa alkoi jopa itkettää! Erittäin vahva esikoinen.
Ainoa ihmetyksen aiheeni on takakannen maininta siitä, että novellit kietoutuvat toisiinsa. Miten? En löytänyt minkäänlaisia yhtymäkohtia henkilöiden välillä, en merkkiäkään että he tuntisivat toisensa. Mutta siitä huolimatta todella hienoja tarinoita! Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Kekkosen teksti on kyllä hienoa! Joitain yhteyksiä tarinoiden välillä muistan huomanneeni, mutta en montaa enkä kovin suuria. Ainut joka nyt tulee mieleen liittyi onnettomuuteen - yhden novellin henkilö joutui onnettomuuteen ja toisen novellin henkilö osui onnettomuuspaikalle, mikä taidettiin mainita vain ohimennen (takaumana?), vai kuinka se nyt meni???? En muista tarkasti, mutta oli siellä jotain pikkujuttuja. Ei nyt ehkä niin selvästi että yhteensulautumista kannattaisi takakannessa mainostaa. :)

Anki kirjoitti...

Ahaa, vai sellaista siellä oli. Itse en muista mitään tuollaista, tosin luin tätä pätkissä. :D