keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Simone de Beauvoir - Toinen sukupuoli

Simone de Beauvoirin luultavasti tunnetuin teos, Toinen sukupuoli (Le deuxiéme sexe I et II, 1949, suomentanut Annikki Suni 1993), on tiukka ryöpytys feminististä teoriaa. Se on vaikuttanut valtavasti 1900-luvun feminismien kehitykseen ja onpa se jopa katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalla (ollut?). Aikalaiset menivät siitä aivan tolaltaan enkä ihmettele miksi.
        Kuten ranskankielisestä alkuperäisestä nimestä näkee, tässä on kaksi osaa. de Beauvoir aloittaa Tosiasioista ja myyteistä käyden seikkaperäisesti läpi biologisia tosiasioita ja historiaa sekä tietysti niitä myyttejä. Toisessa osassa hän keskittyy nykypäivään kirjoittaen naisen eri vaiheista ja rooleista ja lopuksi tulevaisuudesta. Teoksensa hän lopettaa melko toiveikkaisiin ja luottavaisiin päätössanoihin.
         de Beauvoir oli paitsi kirjailija ja feministi, myös filosofi ja se näkyy. Kirja on ollut jo jonkin aikaa lukulistallani ja nyt sen viimein luin filosofian tutkielmaa varten. Aikaa ei ollut paljon ja paahdoin kirjan kanssa stressaantuneena, sillä se ei ole aivan helpoimmasta päästä. de Beauvoir käyttää välillä hankalia termejä, erityisesti transkendenssia ja immanuenssia, joista edellisen merkitystä en ymmärrä oikein vieläkään. Välillä tuntui, etten saanut sisäistettyä kaikkea eikä se ole ihmekään, on tämä niin laaja teos.
          Tutkielmassani raapaisin vain pintaa ja vielä suppeammin voin kirjoittaa nyt arvostelun muotoon, mutta käyn läpi muutamia de Beauvoirin nostamia teemoja. Kirjan johtava ajatus on naisen toiseudessa, kuten nimikin jo vihjaa. de Beauvoirin mukaan mies on eräänlainen lajinsa edustaja ja kyseenalaistamaton subjekti naisen ollessa hänelle väistämättä Toinen, objekti, joka elää vain miehen kautta, ei koskaan itsenään. Historiaa vasten tarkasteltuna tätä on melko lailla mahdotonta kiistää.
          Roolit olivat kaikkein kiinnostavimpia. Lapsuudessa tytöt ja pojat kasvatetaan aivan eri tavalla ja tytöllä voi olla harhaluulo naisten vallasta hänen eläessään pitkälti äidin helmoissa. Puberteetti-iässä tyttö kuitenkin tulee huomaamaan miesten pyörittävän maailmaa ja miesten ylipäänsä tekevän kaikkea. Naiselle sellainen ei kuulu eikä sovi. Hänen päämääränsä on avioliitto. Avioliitosta de Beauvoirilla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa. Hän suomii instituution olevan jo lähtökohtaisesti järjetön: kaksi toisilleen tuntematonta ja eri tavalla kasvatettua, eri asemassa olevaa ihmistä eivät voi muodostaa hedelmällistä suhdetta. Kirjailija ryöpyttää kaikenlaisia avioliiton ongelmia, yhtenä suurimmista luonnollisesti seksuaalisuuteen liittyviä. de Beauvoir julistaa avioliiton tukahduttavan naisen seksuaalisuuden. Hän harvoin saa tyydytystä, kun taas mies saa sen aina. Tästä seuraa usein katkeruutta ja naisesta tulee frigidi.
           Tämäkin on taatusti riittänyt ajan ihmisten pöyristymiseen. Suurimmat pommit ovat kuitenkin vasta tulossa. de Beauvoir kirjoittaa kriittisesti äitiydestä ja sanoo: ">>Luonnottomia<< äitejä ei ole olemassakaan, koska äidinrakkaus ei ole luonnollista, ja juuri siksi huonoja äitejä on olemassa." Äidinrakkaus luonnotonta! Ei luonnottomia äitejä! Voin kuvitella, miten tällaiset väitteet ovat järkyttäneet 40-50-luvun maailmaa, puhumattakaan tästä päivästä. En ole ajatuksesta vakuuttunut, mutta pakko myöntää sen olevan ihanan provosoiva ja anarkistinen. Reipasta äitimyytin ravistelua! Äitiyteen liittyen de Beauvoirilla on kuitenkin terävä pointti: on mieletöntä vaatia naiselta, jolta on viety julkinen asema, koulutus ja työ, maailman vaikeinta tehtävää: lapsen kasvattamista.
             Kun puhutaan äideistä ja lapsista, puhutaan väistämättä myös abortista. Aikansa tapojen vastaisesti de Beauvoir ei suinkaan tuomitse aborttia, vaan puolustaa sitä. Hän hyökkää säälimättä vastustajien tekopyhyyttä vastaan. Abortti on ollut tuohon aikaan tabu ja rikos, sitä ei ole saanut kovinkaan monessa maassa. Kuitenkin ehkäisyn saatavuus on ollut huonoa ja aviottoman lapsen synnyttäminen suurimpia syntejä, joita nainen voi tehdä. Toisin sanoen naisella ei ole valinnanvaraa. Myös miesten kaksinaismoralismin hän tuo esiin armotta: he kyllä pitävät aborttia murhana ja naista murhaajana, mutta kun ei toivottu raskaus sattuu omalle kohdalle, he suosittelevat naiselle aborttia, jopa painostavat tätä siihen. Yhteiskuntaakin kirjailija suomii armotta. Hän huomauttaa pilkallisesti yhteiskunnan kyllä taistelevan fanaattisesti sikiön puolesta, mutta syntynyt lapsi ei kiinnosta ketään. Tämä jos mikä sopii tämänkin päivän aborttivastustajiin, varsinkin uskovaisiin.
              Ehkäpä kuitenkin tärkein on de Beauvoirin loppupäätelmä: on mahdotonta vaatia naiselta samaa mitä mieheltä - suuria näköaloja ym. - koska hän on kotinsa vanki vailla työtä ja koulutusta. Hän vertaa tilannetta siihen, että lintua, jolta on leikattu siivet, vaaditaan lentämään. Tässä ollaan asioiden ytimessä. Koulutus on kaiken perusta. Ilman sitä elämänpiirimme jää väistämättä ahtaaksi ja vajaaksi.
              Vaikka vähän moitiskelin tätä hankaluuden vuoksi, oli tässä paljon tuhtia asiaa ja loppujen lopuksi pidinkin tästä. Suuri osa on tietysti väistämättä vanhentunutta, ovathan länsimaat muuttuneet kaksituhattaluvulle tultaessa merkittävästi. En myöskään ollut kaikesta samaa mieltä de Beauvoirin mielestä ja minua kiusasivat selvästi freudilaisvaikutteiset psykologiaosuudet. Kaikkein hulluinta oli väite raskauden pahoinvoinnin olevan sielullisperäistä; laji ottaa naisen raskaudessa haltuunsa ja tästä hämmentyneenä nainen ikään kuin vastustaa tilannetta oksentamalla. Tällaiset omituisuudet voi kuitenkin antaa anteeksi, sillä kirjan vaikutus on niin vavisuttava. Suosittelen tätä painavasti!

6 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Todella hieno kirjoitus kiinnostavasta kirjasta, Anki!

Ai de Beauvoiriltako tuo raskauspahoinvointimyytti on peräisin? :) Itse olen kärsinyt melko voimakkaista raskauspahoinvoinneista ja tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän että se ei ole psyykkistä - jos pahoinvointi on tunneperäinen reaktio raskauteen, niin kuinka se voi joskus alkaa jo ennen kuin nainen tietää olevansa raskaana? :D

Mutta kaikenkaikkiaan kirja on hieno (en ole lukenut sitä aivan kannesta kanteen) ja kiinnostaisi lukea myös tuore suomennos.

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Koska itse luin juuri Atlas of Women in the Worldin, tämä postauksesi kiinnosti erityisesti. De Beauvoir antaa varmasti kirjassaan vastauksia siihen, miksi edelleenkin länismaissakin naisten asiat ovat kuten ovat. Silti edelleen iloitsen, että olen suomalainen nainen.

En ole itse lukenut Toista suokupuolta, mutta olen kuullut siitä niin monta referaattia ja sitä on lainattu niin taajaan monissa lukemissani kirjoissa ja tutkielmissa, että osa sen ajatuksista on tuttuja. Olisi hulppeaa tarttua kuitenkin tähän jossakin vaiheessa!

Upea kirjoitus - kiitos!

Sara kirjoitti...

Hei Anki samaa mieltä kuin edellisetkin kommentojat hienosti olet kirjoittanut tästä feminismin klassikosta! Teksti ei ole mitään helppoa luettavaa niin kuin totesit. Minulta tämä löytyy kirjahyllystä ja olen osittain lukenut sitä, voisin lukea uudestaan taas.

Hreathemus/NDSL kirjoitti...

Onnittelut tämän klassikon lukemisesta! Itsekin luin se lukiossa, ihan huvikseni tosin. Kun sitten yliopistossa sain selville, että lukemani suomennos (eli se, mikä on ollut ainut saatavilla oleva tähän parin vuoden takaiseen suomennokseen asti) oli vajaa: siitä oli nimittäin pätkitty osa luvuista pois, olivat kuulemma liian radikaaleja. Sittemmin hankin kirjan englanninnoksen hyllyyni, jossa koko kirja on käännetty. Mutta, toivottavasti luit tämän uudemman version.

Ja itse asiaan: teksti on hankalaa. Jos vielä hankalampaa etsii, voi lukea kirjallisuustieteilijä-filosofi Judith Butlerin kirjoja. Se on priimaesimerkki aivan liian monimutkaisesta akateemisesta kielestä! Onneksi sait (mielestäni) keskeisen irti monimutkaisuudesta huolimatta. Freudilaisuuden painotus johtunee aika pitkälti siitä, että Freud tuli ajatuksineen pintaan juuri tuona aikana, ja taisipa se olla yksi peruskivi eksistentialismin filosofialle, jonka Sartre ja de Beauvoir loivat.

Liisa kirjoitti...

Minäkin olen lukenut Toisen sukupuolen aikoinaan, tosin sen vanhan, lyhennetyn suomennoksen. Olen aika lailla samaa mieltä: kirja on kieltämättä vanhentunut, mutta silti todella mielenkiintoinen. Saahan niistä vanhentuneista kohdistakin irti hyvää ajankuvaa jos ei muuta.

Ja perusväittämät kuten naisen toiseus ja se että naiseksi kasvetaan, ei synnytä, ovat edelleen täysin päteviä.

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta :)

Anki kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista! :)

Maria: Huomiosi raskauspahoinvointia on kyllä osuva! :D

Paula: Suosittelen kyllä tätä teosta! Luulen, että saisit siitä minua enemmän irti - olethan jo ylipäänsä vanhempi ja elämää nähneempi kuin minä.^^

Sara: Kiitos kiitoksista! :) Olisi mukavaa lukea arviosi tästä.

Hreathemus: Itse asiassa tämä on se lyhennetty versio, tajusin sen arviota kirjoittaessa, kun etsin suomentajaa. Kirjastossa on kaiketi vain se ensimmäinen osa uutena suomennoksena, ja sekin oli lainassa... Helpottavaa kuulla, että teksti ei ole helpoimmasta päästä akateemisesti koulutetullekaan! Judith Butler ja hänen teemansa kiinnostavat jonkin verran, mutta ehkä siirrän lukemisen myöhemmäksi. Ja tosiaan, lienet freudilaisuudesta aivan oikeassa.

Liisa: Kiitos sinullekin kommentistasi! Tosiaan, tässä on vanhentunutta, mutta myös paljon pätevää asiaa.