perjantai 21. lokakuuta 2011

Tess Gerritsen - Jääkylmä

"Kunpa emme olisi kuunnelleet navigaattoria vaan olisimme seuranneet karttaa, hän ajatteli. Olisimme jo hotellissa siemailemassa viiniä takan edessä. Tai jos en olisi alun perinkään ottanut Dougin kutsua vastaan, olisin nyt omassa hotellissani lämpimässsä ja turvassa. [...] Hän oli ottanut riskejä vain miesten suhteen, ja joka kerralla oli käynyt huonosti."

Luin tämän suositun ja jo tovin lukulistallani olleen kirjan jo jokunen aika sitten, mutta tekniikan toimimattomuus, ajanpuute ja lopulta laiskuus venyttivät arvion kirjoittamista.
         Jääkylmä on jännittävä ja vähän karmivakin dekkari, jossa kuolinsyytutkija Maura Isles joutuu uusien tuttujensa kanssa eristyksiin muusta maailmasta lumen saartamaan kylään, Taivasten valtakuntaan. Paikka on autio ja jokin tuntuu olevan pahasti vialla. Miksi ihmiset ovat lähteneet niin kiireesti, että ruokakin on jäänyt pöytään? Ja kuka hiippailee lähistöllä tarkkailemassa heitä?
          Kuten sanottua, tämä kirja on ollut jo jonkin aikaa lukulistalla ja kannatti kyllä lukea! Kirja tempaisi mukaansa heti ensisivuilta lähtien ja sen tapahtumiin oli mielenkiintoista ja helppoa uppoutua. Kieli ei ollut mitenkään erikoista, muttei myöskään tökkivää. Se oli sujuvaa ja mukavaa seurata.
          Idea arveluttavan lahkon eristyneestä kylästä ja epämääräisistä toimista ei ole omaperäinen, mutta se toimii oikein hyvin. Taivasten valtakunta on ahdistava paikka ja Gerritsen osaa hyvin luoda pelottavaa tunnelmaa. On kuin paikan yllä olisi kirous, joka estää sinne joutuneita pääsemästä pois - ainakaan hengissä...
En yleensä pelkää kirjoja lukiessani, mutta tätä kirjaa lukiessa tuli kyllä hieman vilunväreitä. Lahkot ovat minusta erittäin inhottavia ja tässäkään tapauksessa ei ollut poikkeusta. Käsittääkseni Gerritsen on amerikkalainen - joka tapauksessa kirjan henkilöt ja tapahtumapaikat ovat amerikkalaisia - joten hän lienee löytänyt aineistoa helposti omasta maastaan... Valitettavasti kaikenlaisia hihhuliliikkeitä rantautuu Suomeenkin.
          Kun en ole lukenut kirjailijalta muuta, en osaa sanoa onko tämä jonkinlainen sarja vai vaihtuvatko henkilöt aina uuden kirjan myötä. Henkilögalleria oli laajahko ja valitettavasti henkilöiden kohdalla tulee puutteita. Useimmat heistä ovat aika puisevia eikä elävän ihmisen tuntua ole kunnolla saavutettu. Päähenkilö Maura on sinänsä tavallinen, kunnon nainen, mutta aika tylsä. Hän kipuilee vaikean suhteen kanssa, mutta en tuntenut erityisesti mitään lukiessani siitä. Myöskään kirjan poliisiparilla, Jane Rizzolilla ja hänen miehellään Gabrielilla ei ole tunnistettavaa, omaa ääntä. Maura ja Jane olivat turhan samankaltaisia. Mauran uusien tuttujen, Dougin, Arlon, Gracen ja Elainen kanssa on onnistuttu paremmin. Kaikki ovat melko epämiellyttäviä kukin omalla tavallaan, mutta ennen kaikkea inhimillisiä. En pitänyt kenestäkään, mutta he olivat onnistuneita henkilöjä. Sitä vastoin karkuteillä oleva Rotta oli sympatiani keräävä henkilö. Hänen kohtalonsa oli niin riipaiseva ja hän oli niin erilainen, etten voinut olla pitämättä hänestä. Samoin on lahkon uhrin, Cathy Weissin laita. Hänen omistautumisensa lahkon tuhoamiseen on vaikuttavaa ja hiljaiseksi pistävää.
          Suosittelen kirjaa kaikille jännitystä ja tempaisevaa lukukokemusta kaipaaville! Luen luultavasti joskus kirjailijalta muutakin, kunhan saan lukulistaani lyhennettyä...

3 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Minä olen lukenut yhtä vaille kaikki Gerritsenin " Maura"-dekkarit ja tämä on tarinaltaan sekä jännityksen luonniltaan minusta paras. Gerritsenhän ei sinällään kirjoita mitenkään erikoista tekstiä vaan se kirjojen hyvyys tulee juuri kiehtovasta jännityksestä ja tapauksesta, sekä osittain myös juuri Mauran ja Janen tarinoista. Tässä kirjassa ei saatu Maurasta niin paljon ehkä irti kuin yleensä.

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, tämä on ehdottomasti paras Gerritsen tähän saakka.

Kyllä Maura ja Jane yleensä ovat aika kiinnostavia, mutta tietenkään KUKAAN ei yllä Denise Minan luoman Paddy Meehanin tasolle, mutta silloin ollaankin jo Skotlannissa.

Rotta on uusimmassakin mukana, mutta hyvin pienesti. Se on kuitenkin melkein lupaus, että Rotta on mukana seuraavissakin trillereissä.

Tämä Wyoming -kirja on kyllä ihan unohtumaton...ja todella kauhistuttava.

Anki kirjoitti...

Susa: Ahaa, eli sarja siis kyseessä. No, dekkarit yleensä ovat sarjoja ;). Hienoa tietää, että on vielä luettavaa edessä!

Leena: Denise Minasta en ole kuullutkaan. Pitänee kokeilla joskus. Kivaa, että Rotta on vielä mukana! Tykkäsin hänestä kovasti. Ja totta puhut, tätä kirjaa ei voi niin vain unohtaa...