tiistai 1. marraskuuta 2011

Matti Mäkelä - Rakkausromaani

"On surullista, miten vähän ihmiset tietävät kiihkon tiestä. He eroavat. He tappavat toisiaan mustasukkaisuudesta. He ostavat vempeleitä seksikaupasta. Ei niissä ole mitään pahaa, mutta niitä ei tarvita. Meillä ei ollut muita välineitä kuin tehokkain, kiduttavien muistojen ja mielikuvien täyttämä pää."

Tässä lienee tämän vuoden hirvittävin, ällöttävin ja hämmentävin lukukokemus. Matti Mäkelän Rakkausromaani (WSOY 2006) on takakannen mukaan ensimmäisen suomalainen sadomasokistinen rakkausromaani ja se pitänee paikkansa. Termi sadomasokistinen saa kirjassa kyllä äärimmäiset ulottuvuudet..
       Tarina on yksinkertaisuudessaan tämä: keski-ikäinen (?) Samuel aloittaa sivusuhteen Annikin kanssa ja rakastuu. Vähitellen suhteeseen kietoutuu valtapeli ja lopulta Samuel on antanut itsensä ja elämänsä Annikille kaikilla tasoilla, kaikin mahdollisin tavoin. Hän on täydellisesti orja.
        Takakansi antoi tietojensa ja sitaattiensa perusteella varsin suuria lupauksia. Rehellisesti sanottuna en tiedä, lunastiko kirja ne vai ei. Olen edelleenkin järkyttynyt siitä absoluuttisesta nöyryytyksestä, jonka päähenkilö joutuu kokemaan. Annikki nujertaa miehensä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, niin että oksettaa ja tulee voimakas empatia ja sääli Samuelia kohtaan. Kirja oli ennen kaikkea ällöttävä. Tämän tarinan S/M ei ollut mitään hassua piiskanheiluttelua tai kahleita, vaan paljon paljon pitemmälle menevää. Alistaminen on, kuten mainitsin, täydellistä kaikilla tasoilla ja elämänalueilla.
         Juuri tarinan äärimmäisyys on sekä sen vahvuus että heikkous. Väkevyys on väkevyyttä ja tekee kyllä voimakkaan vaikutuksen, mutta se myös syö uskottavuutta. Varsinkin loppupuoli oli niin järjettömän julma, että se alkoi kääntyä itseään vastaan. Myös sivuhenkilöiden liittyminen mukaan Samuelin nöyryytykseen oli hieman kummallista. Toki aina löytyy niitä, jotka tilaisuuden tullen tekevät sellaista, mutta että hoitohenkilökuntakin?
         Mäkelä on varmaan halunnut ottaa kirjallaan myös kantaa. Jo asetelmassa on jotain harkittua; ei-perinteiseen tapaan mies on alistettu ja nainen alistaja. Annikissa kiteytyvät narsismi, julmuus ja ylipäänsä kaikenlaiset ikävät ihmisten piirteet, jotka pääsevät valloilleen erityisesti poikkeustiloissa, kuten sota-aikana. Myös hoitohenkilökunnan henkilöt, jotka sivuavat tarinaa, ovat kaikki naisia ja heidän halveksuntaansa miehuutta (sanan molemmissa merkityksissä) kohtaan suorastaan korostetaan. Teoksen alkupuolella Annikki mainitaan "oman huoneen feministinä". Liekö Mäkelä halunnut tehdä modernista naisesta, itsetietoisesta ja oikeuksistaan tietoisesta länsimaisesta feminististä myyttisen, ilkeän miesvihaajan, joiksi feministejä on haukuttu maailman sivu?
          Samuelin valinnan epätavallisuus ja hulluus saa hämmennyksen heräämään. Kuka antaa vapautensa vapaaehtoisesti, vieläpä kokonaan? Samuelin motiivi on rakkaus - hänelle täysi alistuminen naisensa valtaan on rakkauden suurin ilmentymä. Miten poikkeuksellinen näkemys rakkaudesta! Niin kaukana yleisesti hyväksytystä. Onko ulkopuolisilla oikeus puuttua tällaiseen, jos aikuinen ihminen omasta tahdostaan suostuu siihen? Kirja herätti paljon moraaliin liittyviä kysymyksiä. Useimpien on melko helppoa ymmärtää pariskuntaa, joka harrastaa jotain hieman "rajua" makuuhuoneessaan, käyttää käsirautoja ynnä muuta sellaista, mutta tämänkaltaista suhdetta on oikeastaan mahdotonta käsittää.
           Suosittelen kyllä! En tosin ihan heikkohermoisille, sillä tässä on melkoisia kohtauksia.

5 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Kuulostaa aika rajulta, mutta samalla myös kiinnostavalta. Kirjailija on minulle täysin vieras eikä herätä mielikuvia.

Aika hienoa, että kirjan nimi on Rakkausromaani, koska nimen perusteella voisi sisällöstä päätellä jotain aivan muuta.

Jossu kirjoitti...

Mulla on tää kirja odottanut hyllyssä lukemistaan jo vuosia. Olin kyllä tietoinen aiheesta, kun ostin sen, mutta jotenkin ei ole tullut sellaista fiilistä, että haluaisin lukea tätä vielä.

Salla kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus. Minä olen Mäkelältä lukenut muistaakseni vain Kaksi vaimoa, joka oli "kohukirja" joskus sikakauan sitten. En muista kirjaa kauhean hyvin. Jotenkin on ollut sellainen mielikuva, että Mäkelän ego on suurempi kuin hänen kirjallisuushistoriaan jättämänsä jälki.

Mutta näköjään ainakin tämä kirja saattaa pistää todella voimakkaita tunteita liikkeelle. Kiintoisaa!

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, tässä kulkee mun rajani eli ei, ei ja ei. Jo pelkkä ajatus sadomasokismista saa minut voimaan huonosti. En ole mitenkään estoinen erotiikan suhteen, sillä olen ensimmäinen sukupolvi, joka sai E-pillerin ja siitä riehaannuttiin aika tavalla. Meno jatkuu, mutta nyt vain yhden kanssa;-)

Nyt Salla auttoi minua yhdessä jutussa tietämättään. Olen sekoittanut Matti ja Hannu Mäkelän, kuva ikinä antaa anteeksi. Kun luin vuosia sitten Matti Mäkelän haastattelun kahden vaimon eduista melkein pökräsin kiukusta. Sitten luin myöhemmin Hannu Mäkelän tekstiä sieltä täältä ja etenkin Liekkisydämen pitkästä esipuheesta ja mietin, 'miten se sama inhotus on voinut kirjoittaa tämän'. Eri ihmiset vallan! Hannu Mäkelän esipuhe Onervan elämään ja tuotantoo tuo kyyneleet silmiin ja H Mäkelä kyllä osaa kirjoittaa.

Kannattaa lukea kirjablogeja, niin viisastuu;-)

Jotkut roolileikit on aivan eri juttu kuin sm. Outoa intohimoa, sanon minä. Aikuinen tyttäreni lukisi tämänkin, mutta yhden vaikean suhteen jälkeen, hän käsittelisi tätä vain mentaalitasolla. Ihan kaikkea ei tarvitse itse kokeilla.

Anki kirjoitti...

Katilein: Nimenomaan, hyvin valittu nimi.^^

Jossu: Jospa jossain vaiheessa sitten. :)

Salla: Ahaa, en ollut aiemmin kuullutkaan koko Mäkelästä. Suosittelen tätä kyllä. :)

Leena: Minua sm kiehtoo ja minun on helppo ymmärtää "kivun kauneus". Mutta mielipiteitä on monia. :) Hih, joskus sekoittumisia tapahtuu! Minä taas sotken Hannu Salaman ja Hannu Raittilan...