tiistai 21. helmikuuta 2012

Patricia D. Cornwell - Ruumiin todistus

Patricia Cornwellin toinen Kay Scarpetta -romaani Ruumiin todistus (Body Of Evidence, Otava 1997, suomentanut Erkki Jukarainen) etsitään julmaa murhaajaa. Nuori Beryl on puukotettu silmittömästi kotonaan ja tapauksia alkaa olla useampia. Miksi vainottu nainen päästi ketään kotiinsa? Miksi hän palasi Richmondiin pakopaikastaan? Ja mitä Mark haluaa Scarpettasta niin monien vuosien jälkeen?
    Täytyy kyllä sanoa, että tämä kirja ei yltänyt ensimmäisen tasolle. Alku varsinkin oli jollain lailla tylsä eikä meinannut lähteä vetämään. Tämän lukemisessa olikin reilu tauko ja olenpa kerran jättänyt tämän keskenkin... Onneksi kuitenkin jatkoin sisulla, sillä kirjan edetessä tunnelmaan pääsee mukaan ja juoni alkaa vetää. Pidän Scarpettasta henkilönä ja erityisesti naseva minäkerronta on virkistävää. Scarpettassa on asennetta!
     Vähitellen myös juonikuviot selkiytyivät ja alkoivat kiinnostaa. Erityisesti Scarpettan ja Markin suhteesta lukeminen oli kiintoisaa. Enkä vieläkään tiedä inhoanko vai pidänkö Marinosta! Erittäin hyvin tehty hahmo joka tapauksessa.
      Tällainen tynkäarviointi, joka kertonee kirjastakin. Mitään suuria mietintöjä tästä teoksesta ei jäänyt mieleen, vaikka viihdyttävää lukemista se toki oli. Aion kyllä jatkaa kolmanteen osaan ja katsotaan sitten, miltä sarja näyttää.

4 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, sitten kun olet lukenut yli kymmen Kay Scarpetta -sarjan kirjaa, rakastat Marinoa! Nimenomaan ensimmäiset kymmenen tai tusina, ovat minulle Cornwellin kirjojen kulta-aikaa ja Marino on kirjojen mauste sekä tietysti äärettömän kovat rikokset. Olen lukenut 16 kirjaa, mutta viimeksi ilmestynyt 17. kaikkein huonoin. Se jää vain pitämään sarjani täydellisenä ja luen sen jossain välissä nähdäkseni, miksi, miten tämä välityä. Alkaako Cornwell itse uupua, kun ota niin herpoaa.

Kautta sarjan olen vähiten pitänyt omahyväisestä Lucysta ja kiinnostavimpia ovat olleet Kay ja Marino sekä tietysti rikolliset.

Sara kirjoitti...

Hei Anki minäkin olen Scarpetta-fani Leenan tavoin. Marinossa on särmää! Minä en oikein muista enää Ruumiin todistusta, mutta jäin kyllä silloin niihin alkupään kirjoihin koukkuun. Pari viimeisintä Scarpetta-kirjaa on lukematta.

Susa kirjoitti...

Totean yhtä vaille kaikki Scarpetat lukeneena samaa kuin Leena, että se viimeisin käännös on ollut huonoin. Pitäisi kyllä lukea pitkästä aikaa noita ihan alkupään Scrapettoja uudelleen!

Anki kirjoitti...

Leena: Minulla onkin melkoinen urakka edessäni, jos ja kun meinaan lukea koko sarjan! Uutta pukkaa näköjään vuosittain... Olen kuullut usealta taholta, että viimeisin on huono, harmi jos ote lipsuu. :(

Sara: Minä tykkäsin ekasta osasta tosi paljon. Saa nähdä, millainen kolmas on.

Susa: Kivaa, että Scarpetta-faneja löytyy täältä Blogistaniastakin! :)