keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Iida Rauma - Katoamisten kirja

"Katkeamisen ääntä ei kuulu, tajuan kaiken viiveellä. Susannan kasvot ja kaula ovat läikikkäät, hänen äänensä tärisee ja hän huutaa toivovansa, että Juho kuolisi, ja samalla hän kiskoo t-paidan yltään. Juho astuu taaemmas. Joku hihkaisee, että Suski strippaa, hyvä Suski, riisu kaikki! Tytöt nauravat kovaa, kimeää naurua. Susanna karjuu, että te ootte kaikki vitun homoja, hän vetää verkkarit ja pikkuhousut jalastaann samalla kertaa.
    "Kattokaa nyt! Ettekste halunnu nähdä!" Susanna huutaa."

Iida Rauman esikoiskirja Katoamisten kirja (Gummerus 2011) kertoo nuoren naisen odysseiasta sekavassa perhetilanteessa, huonossa avoliitossa ja kivuliaiden muistojen ja traumojen kanssa elämisestä. Sofia on tylsä eikä seksi suju ollenkaan, kuten pitäisi, mutta sitten ilmestyy kosovolainen Zorka, jolla on oma taakkansa kannettavana. Mutta entä sitten punatukkainen, kovasuinen Susanna, jota koskevat muistot polttavat sydänalaa ehkä kipeimmin?
       Tämä teos olikin aikamoinen yllättäjä! Luin tätä alkukeväästä kirjastossa, mutten oikein innostunut alusta ja jätin silloin sikseen. Jokunen viikko sitten kuitenkin näin tämän hyllyssä uudelleen ja päätin yrittää uudestaan. HLBTI-kirjallisuutta ei kirjoiteta ja julkaista Suomessa kyllästymiseen asti. Onneksi annoin toisen mahdollisuuden! Alkupuoli oli edelleen hieman yksitoikkoista ja päähenkilö melko ärsyttävä pillun- ja naimisenkaipuineen. "Taas näitä rivosuisia rämäpäätyttöjä", ajattelin tuskastuneena. Romaani alkoi kuitenkin imeä mukaansa ja ainakin puolivälistä lähtien nielin jatkuvasti itkua.
        Nimensä mukaan kirja kertoo kaikenlaisista katoamisista, konkreettisista ja henkisistä. Päähenkilö (joka ilmeisesti jäi kokonaan nimettömäksi) on masenutunut ja muistojensa lamauttava. Hänen äidillään on samoja ongelmia ja hän tukahduttaa kipunsa maaniseen sisällissodan tutkimiseen. Päähenkilön isä on kadonnut jättämättä minkäänlaista viestiä eikä lapsuuden ystävä ja rakkaus Susannakaan näytä olevan kuvioissa. Zorka on paennut nuorena sotaa ja itseään. Onko kellään mahdollisuutta löytää, tulla löydetyksi?
        Varsinkin esikoiskirjaksi tämä oli erittäin eheä kokonaisuus. Teema oli hyvä ja kantava eikä sen moninainen ilmeneminen ollut sekavaa. Henkilöt olivat hyvin inhimillisiä ja loppujen lopuksi minun kävi päähenkilöä sääliksi ja asetuin hänen puolelleen. Isän tekoa en voi ymmärtää; miten kukaan voi jättää perheensä ja ennen kaikkea lapsensa noin? Äidin ja tyttären tuska on hyvin kuvattua ja saa omankin olon alakuloiseksi.
        Kiinnostavin henkilö oli kuitenkin salaperäinen Susanna, josta lukija saa tietoa vain päähenkilön muistojen kautta. Jo varsin alussa pahaenteinen tunne herää ja lukija tajuaa, että tytössä ei ole kaikki kohdallaan, että jotain kauheaa on tapahtunut ja tapahtumassa. Lasten välinen valtapeli on kuvattu realistisesti ja kipeästi. Miten ne lajimme nuorimmat osaavatkaan usein olla julmimpia?
       Tämä olikin siis hieno lukukokemus! Suosittelen - monet ovat tosin lukeneet kirjan jo ajat sitten.
Sain myös yhden kirjan HLBTI-kirjallisuuden listastani luettua.

"Isä ottaa ilmakiväärin ja tähtää vuorostaan hankeen. Hänen kasvonsa ovat vakavat, keskittyneet. Toinen silmä puristuu kiinni, toinen tuijottaa näkymätöntä kohdetta jossain edessä. (...) Hän ampuu uudelleen. Mietin, kuka nyt kaatuu hangelle."

2 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Katoamisten kirja on mielestäni hieno ja se on myös tavattoman mieleenpainuva. Luin itse kirjan jo yli vuosi sitten ja edelleen kirja on mielessäni niin voimakkaasti. Toivottavasti Rauma kirjoittaa pian uuden teoksen!

Anki kirjoitti...

Tämä jätti kyllä vahvan jäljen!
Niin, lisää Rauman kirjoja olisi mukava saada. :)