keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pieni katsaus vuoteen 2012

Vuosi 2012 jää mieleeni luultavasti ikuisesti. Se oli henkisen kivun, masennuksen ja syömishäiriöiden vuosi. Kuitenkin se oli myös toipumisen, itseoivallusten ja kiivaan henkisen kasvun vuosi. Koskaan ei liene tapahtunut sisäisesti niin paljon, kuin tuona vuonna. Loppuvuosi oli mahtava, mutta toivottavasti ei enää ikinä. Tämä vuosi näyttää uudenuutukaiselta, kutkuttavan houkuttelevalta ja lupaavalta!

Henkinen tila heijastui tietysti lukemiseenkin, joka oli monta kertaa katkolla. Pistin bloginkin sivuun hetkeksi, kunnes halusin palata. Epävirallista taukoa on ollut pitkin loppuvuotta, pahoitteluni siitä. Olen lukenut vähän enkä usein ole jaksanut kirjoittaa siitäkään vähästä.
     En siis lupaa maita ja taivaita tällekään vuodelle, koska elämä on niin arvaamatonta. Silti minulla on kytyä lukea ja vähän niin kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Haluaisin raportoida kaikesta lukemastani ja tehdä sen mahdollisimman persoonallisesti ja omaäänisesti. Lukion tekstinkirjoitustavat ovat tiukkaan juurtuneita, mutta en koe tiukan asiatyylisen ja kuivan erittelevän arviointitavan sopivan tänne ollenkaan. Ei se palvele intohimoista persoonaani millään lailla! Yritänkin siis sanoa kiinnostavammin pari sanaa ja ehkä jättää sitä tiukkaa arviointia vähemmälle. Lukemisen tulisi minusta olla intohimo- ja taideasia, ei tarkka ja tylsästi paperinmakuinen analyysi.
    En ole listannut paljoakaan loppuvuoden lukemistoa tuonne Luetut-listaani, mikä vaikuttaa kohokohtien pohdintaa. Mennään kuitenkin niillä, mitkä muistetaan.

Vuoden 2012 top-10

1. Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset
- Tämä oli niin täynnä sisäistä maailmaani ja iski syvälle tajuntaani. Oikeasti hauska ja ajattelemaan paneva kirja.

2. Jenny Kangasvuo - Sudenveri
- Käsittelee teemoja, jotka ovat (tai ovat olleet) itselleni läheisiä. Kirja, joka pisti sydämen jyskyttämään
kiihtymyksestä ja jännityksestä. Tärkeä kirja erilaisuudesta.

3. Monika Fagerholm - Amerikkalainen tyttö
- Vuoden kummajainen. Omituinen ja hyytävä kirja, jonka maailman ymmärsin jollain oudolla tavalla. Kieli oli kaunista ja kylmänväreet iholle nostattavaa.

4. Michael Cunningham - Illan tullen

- Miellyttävän ja kiehtovan älykäs ja yhden ihmisen mieleen pureutuva. Kauneutta ja rosoa sopivasti, vaikuttava tarina.

5. Iida Rauma - Katoamisten kirja

- Kirja, joka itketti loppuun asti puolen välin jälkeen. Henkilöiden eksyneisyys ja kipu iski ihon alle. Kivuliasta eikä ollenkaan kaunista.

6. Satu Manninen - Sateeseen unohdettu saari ~ Dialogi Virginian kanssa
- Niin taitavaa runoutta, että se meni vereen asti. Kylmiä väreitä tämänkin parissa, ylevyyttä, jota ei saa puettua sanoiksi.

7. Terry Pratchett - Yövartiosto
- Ensimmäistä kertaa näin rivien väliin ja löysin huumorin alle piilotetut pisteliäät ja hienot oivallukset. Tämäkin kirja oli sisäistä maailmaani.

8. Arja Tiainen - Saatanan tytär

- Nautittavan raadollista ja rosoista runoutta naisen rakkaudesta, ikävästä ja seksuaalisuudesta, joka ei olekaan lempeä.

9. Herbjørg Wassmo - Lasi maitoa, kiitos

- Hirvittävä, oikeisiin rikosraportteihin perustuva kirja naiskaupasta ja ihmisen pahuudesta. Päähenkilön toivo auttaa lukijaa selviämään tästä helvetistä.

10. Camilla Läckberg - Merenneito
- Vaikuttava dekkari, tutkielma rikkoutuneesta psyykestä. Tekoja, joille ei ole armahdusta.

2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, mutta sinä selvisit♥

Minä muistan, sillä tulen itse sieltä...Joku vuosi sitten tajusin, että pelastuin siksi, että isäni uskoi minuun aina sekä siksi, että lukion äidinkielenopettajani vahvisti itsetuntoani mielettömästi. Ja: Hän vapautti minut normien kahleista. Ei yhtään asia-ainetta minun tarvinnut kirjoittaa ja aina tuli 10 ja yo-kirjoituksissa laudatur. Silti: Muutama vuosi sen jälkeen suolsin uutisjuttuja toimittajana.

Olen onnellinen, että selvisin vahvana, mutta en kovana. Tiedän, että sinäkin selviät. Usein nuorena kaikki on mielettömän rankkaa ja sitten kuitenkin jotkut muistelevat, miten ihanaa aikaa se olikaan. No juu, olihan ensirakkaus ja muuta sellaista, mutta usein oli synkkää ja pimeää ja masennus asui liian liki. Se vain aina odotti oikeaa hetkeä.

On tähtiin kirjoitettu, että sinä vaellat onnen polkuja. Kaikkea ihanaa sinulle vuodelle 2013♥

Anki kirjoitti...

Kiitos, ihanainen Leena! ♥

Ihan tuli kyyneleet silmiin, kun luin viestisi. (: Niin, tämmöinen herkkis sieltä masennuksen kuoren alta on löytynyt...

Ei ole sinullakaan helppoa ollut! Minäkin kärsin lukion äidinkielen paperinmakuisista teksteistä... Vaatimukset ovat suuria ja muoto tiukka. Esseenkin haluaisin tehdä luritellen niitä näitä, vaan ei: on pysyttävä tiukasti asiassa...

Kaikkea hyvää sinullekin! ♥ Asiat järjestyvät aina lopulta.