Runohaaste Eino Leinon ja runon ja suven päivänä 6.7.2023!

-

 Kutsun kaikki kirjabloggaajat mukaan runohaasteeseen! 6.7. vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Koska blogeissa ei nykyisellään ole kovin usein runoja esillä, tuli mieleeni tehdä runohaaste.

Sallittuja ovat runot ja Eino Leinon koko tuotanto, koska ne on määritetty juhlapäivän nimessä. Runot saavat toki olla vaikka minkälaisia, kunhan luokittuvat nimenomaan runoiksi.

Runojen ilosanomaa saa toki jakaa myös somealustoilla. En itse tee varsinaista kirjasomea, joten en seuraa esimerkiksi Instagramin tai Tiktokin kirjapostauksia aiheen tiimoilta.

Ilmoittaudu kommentteihin. Mainitse blogisi nimi ja liitä osoite.

Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat


Hemulin kirjahylly

Kommentit

Niina T. sanoi…
Mukana! Sain kirjastosta viimein Kiira Korven kohutun Hyppää vaan! -teoksen ja ajattelin siitä kirjoittaa.
19. kesäkuuta 2023 klo 19.42
LauraKatarooma sanoi…
Ilmoittaudun! Just kaks runokirjaa kesken!
19. kesäkuuta 2023 klo 19.50
Hanneles bokparadis sanoi…
kiva haaste, siitä oli aikaa
19. kesäkuuta 2023 klo 20.19
Tuija Takala sanoi…
Olen mukana: tuijata.com
Kiitos haasteesta!
19. kesäkuuta 2023 klo 22.30
ketjukolaaja sanoi…
Useampia kirjoja aloittaneena voisin yrittää lukaista kirjan, joka on makaillut tuossa pöydällä pari kuukautta. Sisältää kansanrunoja.
20. kesäkuuta 2023 klo 5.26
Margit sanoi…
Runohaaste on hieno idea! Luen aika harvoin runoja, mutta yritän etsiä jotakin haasteeseen.
20. kesäkuuta 2023 klo 15.45
Henna sanoi…
Hemulin kirjahylly on mukana ja toivottavasti myös muistaa postata :D https://hemulinkirjahylly.blogspot.com/
20. kesäkuuta 2023 klo 20.47
Tiina / Kirjaluotsi sanoi…
Runoista on minusta vaikea kirjoittaa, mutta otan haasteen vastaan. Yksi kiinnostava kaksikielinen runoteos odottaa lukupinossa..
21. kesäkuuta 2023 klo 12.43
Jonna sanoi…
Ihana haaste, Kirjakaapin kummitus on mukana! 🍀
23. kesäkuuta 2023 klo 12.04
Jokke sanoi…
Osallistun. Runonurkkaan postaan Saima Harmajan sade-teemasta, ja kirjanurkkaan Mestari-kirjasta, joka voitti Finlandian, ja kertoo Eino Leinosta.
25. kesäkuuta 2023 klo 9.31
satu sanoi…
Mukana ollaan, kuunnellut äänikirjat -blogi
kuunneltua.blogspot.com
25. kesäkuuta 2023 klo 19.26
Mai Laakso sanoi…
Mukana haasteessa. Huomasitko, että minulla oli Eino Leinon runo juhannusrunona. En ollut huomannut tätä haastetta aiemmin, sillä olemme paljon saaressa näin kesäisin ja siellä on niin paljon muuta tekemistä.
26. kesäkuuta 2023 klo 18.07
Jane / Kirjan jos toisenkin sanoi…
Tämä oli kiva idea, eikä minun tule luettua runoja ilman ylimääräistä motivaatiota, kuten viime vuoden Helmet-haaste ja nyt tämä, joten pyrin olemaan mukana 😊
27. kesäkuuta 2023 klo 17.08
Tuulevin lukublogi sanoi…
Tuulevin lukublogi ilmoittautuu.
28. kesäkuuta 2023 klo 20.06
Kirsi sanoi…
Kirsin Konttuurissa iloitaan runo haasteesta ja osallistutaan riemurinnoin ja pystypäin.

Kirsinkonttuuri.blogspot.com
1. heinäkuuta 2023 klo 21.14
Gregorius sanoi…
Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogissa juuri ajastettu runopostaus huomisaamuksi...
https://jotakinblogi.blogspot.com/
5. heinäkuuta 2023 klo 17.47
Nanna sanoi…
Osallistun! Huomenna Kirjakimarassa ilmestyy juttu runokirjasta. Osoite on https://www.kirjakimara.fi/
5. heinäkuuta 2023 klo 20.32
satu sanoi…
https://kuunneltua.blogspot.com/2023/07/runohaaste-elsa-beskow-tonttulan-lapset.html
Runo blogattu
6. heinäkuuta 2023 klo 0.03
Tiina / Kirjaluotsi sanoi…
Kiitos haasteesta! Kvanttirunoutta kahdella kielellä löytyy täältä:
https://kirjaluotsi.fi/akseli-koskela-el-balcon-que-habla/
6. heinäkuuta 2023 klo 9.23
aino harjula sanoi…
Tulin mukaan haasteeseen minäkin.
https://sheferijm.blogspot.com/2023/07/runon-ja-suven-paivaa.html
6. heinäkuuta 2023 klo 12.07
Arja sanoi…
Myös täällä runoa: https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/07/eino-leinon-runon-ja-suven-paiva-pekka.html
6. heinäkuuta 2023 klo 15.21
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

-
Kuva
 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan...
Lue lisää

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää

Valoa valoa valoa

-
Kuva
"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...
Lue lisää