Minna Canth - Anna Liisa

Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisa (1895, Werner Södeström) on tarina nuoresta naisesta, joka on saanut alaikäisenä aviottoman lapsen ja tappanut tämän. Hän on menossa vuosia myöhemmin naimisiin toisen miehen kanssa, mutta onnea varjostaa kuolleen lapsen isän paluu.
     Canth tunnetaan kärkkäänä kirjoittajana, joka otti tiukasti kantaa aikansa ongelmiin ja asenteisiin. Naisen asema oli hänen keskeisiä teemojaan ja siitä on kyse tässäkin kirjassa. Anna Liisa on nuorena ja tietämättömänä tullut raskaaksi ja tietäessään yhteisön tuomion tekee hädissään epätoivoisen ratkaisun. Kaikki vierittävät syyn hänen niskoilleen ja näkevät hänen olevan ainoa vastuullinen. Tietysti ratkaisu on hirvittävä ja väärä, mutta nuoren tytön pelko on toisaalta ymmärrettävä.
     Teema ei ole epäajankohtainen valitettavasti vieläkään. Suomessa abortti on ollut jo kauan laillinen, mutta ympäri maailman on paikkoja, joissa se on kielletty tai tiukasti rajoitettu. Myöskään naisten asema miehiin nähden ei ole tasa-arvoinen. Ja siellä missä abortti on kielletty, löytyy enkeltentekijöitä, joiden vuoksi sekä äitejä että sikiöitä kuolee hirveillä tavoilla. Eikä Suomessakaan aborttiteema ole suinkaan neutraali; se pulpahtaa pintaan ajoittain ja herättää hyvinkin äärimmäisiä mielipiteitä.
    Itse näytelmänä pidin Anna Liisasta paljon. Dialogi on osuvaa ja sujuvaa, ihmisten sananvaihto nokkelaa. On kiintoisaa, miten henkilökuvat rakentuvat pelkästä puheesta ja niukoista paranteeseista. Canth on hyvä kirjoittaja, sillä jokaisella henkilöllä on selvä persoona, joka erottuu muista. Tilanteet seuraavat toisiaan ja aiheuttavat lukijassa jännitystä, vaikka minäkin tiesin tarinan pääpuitteissaan jo etukäteen.
   Näytelmän mennyt maailma on kiinnostava vanhahtavine puhetapoineen ja uskonnollisine aatoksineen. Asenteet ovat tietysti hurjat tämän päivän suomalaiselle; kristinusko on painostanut toimimaan tiukkojen sääntöjen puitteissa. Naisten on pitänyt olla siveitä ja tietyn muotin mukaisia, jotta he eivät menettäisi mainettaan. Voi kylläkin kysyä, onko jälkimmäinen seikka sinänsä muuttunut miksikään historian kuluessa. Nyt ei ehkä vaadita tiukkaa siveyttä, mutta muunlaisia vaatimuksia ja odotuksia kyllä riittää.
    Suosittelen lukemaan! Kirja ei ole ollenkaan tylsä eikä aikansa elänyt, vaan väkevä muistutus lähihistoriastamme - ja siitä, mitä tapahtuu vielä nykyäänkin.

Kirja on osa 50 naiskirjailijaa -haastetta.

Kommentit

Kuulostaapa kiinnostavalta! Olen lukenut Canthilta muita näytelmiä, mutta tämä klassikko taitaa olla vielä lukematta.
Anki sanoi…
Reeta: Minulle tämä näytelmä oli ensimmäinen Canthilta. Tosin jonkin (tylsän) lyhyen novellin luin yläasteella. Onneksi Anna Liisa oli huomattavasti parempi lukukokemus!
Anonyymi sanoi…
Kuinka monta sivua siinä on?
Anki sanoi…
En muista kyllä yhtään, kuinka monta sivua. Varsin ohut kirja se kuitenkin on.