Dan Brown - Da Vinci -koodi

 "Sophie katsoi ylös paloportaikkoon eikä osannut päättää mitä tekisi. Hän tiesi, että hänen pitäisi viedä Langdon ulos museosta nyt heti, mutta silti vaistot yllyttivät häntä päinvastaiseen suuntaan. Hän muisti ensimmäisen lapsuusaikaisen käyntinsä Denon-siivessä ja käsitti, että jos isoisä halusi kertoa hänelle salaisuuden, yksi maailman soveliaimmista paikoista siihen oli Leonardo da Vincin Mona Lisan luona."

Dan Brownin Da Vinci -koodi on hengästyttävä romaani. Kaikki alkaa, kun Louvren intendentti löytyy tapettuna museosta. Pian selviää, että hän on jättänyt jälkeensä viestin ennen kuolemaansa. Symbolitutkija Robert Langdon tulee vetäistyksi mukaan rikostutkintaan, ja pian hän kiitää ympäri Pariisia etsimässä vastausta arvoitukseen yhdessä agentti Sophie Neveun kanssa. On kuitenkin monta muutakin tahoa, joita arvoitus kiinnostaa, ja pian kaksikko on suuressa hengenvaarassa.

Tuoreeltaan lukukokemuksen jälkeen olen pyörällä päästäni. Romaani on varsinainen runsauden sarvi: mystiikkaa, koodeja, temppeliritareita, Da Vinci, paavi, Opus Dei... Heti kärkeen on sanottava, ettei Da Vinci -koodi ole ollenkaan uskottava teos kaikkine vyyhtineen. Silti se ei haittaa, kun osaa antautua tarinan pyörteisiin. Jännittävät vaiheet ja kutkuttavat koodit seuraavat toinen toistaan samalla kun takaa-ajon pauhu suorastaan kuuluu korvissa.

Brown on selvästi tehnyt valtavasti taustatyötä luodakseen tämän kirjan. Ensinnäkin on yllättävää, että yhdysvaltalainen kirjailija sijoittaa tarinansa Eurooppaan, mistä pisteet. Kaikki perehtyminen kristinuskon historiaan ja erilaiseen symboliikkaan on teettänyt epäilemättä töitä. Kirjailija myös kertoo kirjan alussa, että "Kaikki tähän romaaniin sisältyvät taideteosten, rakennusten, dokumenttien ja salaisten rituaalien kuvaukset pitävät paikkansa." Tällaista tarinaa ei synny tyhmän ihmisen päästä, se on sanottava.

Toisin kuin dekkareissa usein, tässä kirjassa henkilöhahmotkin saavat lihaa luidensa ympärille. Tähänkin varmaan perustuu kirjan suosittuus ympäri maailman. Kieltämättä aika monta äärimmäisen älykästä henkilöä tähän on luotu, mutta eipä arvoituksen ratkeamista olisi tavan pulliaisillekaan voinut jättää. Tarinan kuljettaminen monen henkilön kautta sujuu myös vaivatta.

Mielenkiintoisin hahmo oli mielestäni munkki Silas, joka on mielestään uudestisyntynyt. Tarinan pyörteissä tulee kuitenkin selväksi, ettei piintynyt väkivaltainen luonne niin vain muutu edes uskonnon avulla. Myös poliisipäällikkö Fache oli kiinnostava henkilö. Brown osaa taitavasti pelata hänellä ja saada lukijan pään pyörälle tämän miettiessä, missä joukoissa mies oikein seisoo.

Miinusta annan romanssista, joka tietenkin syttyy Langdonin ja Neveun välille. Niin kliseistä, niin turhaa. Romaani olisi kantanut vallan hyvin ilman sitäkin. 

Suosittelen mysteereistä ja arvoituksista pitäville. Varsinkin jos nordic noir alkaa jo tursuta korvista ulos, mutta jotain dekkarintynkää haluttaisi lukea, on tässä oiva vaihtoehto.

Kommentit

filmin nähnyt, mies lukenut.
Anki sanoi…
Suosittelen kirjaa! Itse voisin joskus katsoa sen elokuvan. :)