Enni Mustonen - Nimettömät (Järjen ja tunteen tarinoita I)

 "Kaikkein pahin oli kuitenkin jouluevankeliumi. Augusta-neiti näet tahtoi ehdoin tahdoin panna minut lukemaan sitä. Meillä kotona sen oli lukenut aina isä ja isän kuoltua äiti. Enhän minä saanut luetuksi kuin muutaman rivin, sitten tuli jo itku. Hilma sen sitten loppujen lopuksi luki kuuluvalla äänellä, kun Augusta-täti ei viitsinyt haetuttaa silmälasejaan. Raamattu oli vanha ja teksti koukeroista. Sellainen lukeminen oli kynttilänvalossa raskasta nuoremmillekin.

Vasta kun lahjat oli jaettu ja me tädin kanssa istuimme salissa laulaen vanhoja joululauluja, minusta tuntui edes hetken siltä, kuin jouluenkeli olisi näkymättömänä lentänyt huoneen poikki."

Enni Mustosen Nimettömät avaa neliosaisen romaanisarjan Järjen ja tunteen tarinoita. Romaanissa vuorottelevat herraskaisempi Anna Sofia, Augusta-neidin veljentytär ja palvelijatar Hilma. Kumpikin on nuori nainen elämänsä kynnyksellä, ja ensirakkaus odottaa molempia. Vaan miten siinä sitten käy?

Olen lukenut tämän kirjan jo joskus teini-ikäisenä, mutta Naiskirjailijat-haastetta varten päätin lukea sen uudelleen, koko sarjaa kun en koskaan ole lukenut. Eletään vuosia 1894-1896 ja ajankuva on kirjassa voimakkaasti läsnä. Kotityöt tehdään pyykkäämistä myöten vielä käsin, raittiusseurat alkavat kukoistaa ja varakkaammat matkustavat vossikan kyydillä pääkaupungissa. Juuri tämä ajankuvan kuvaus miellytti minua erityisesti. Anna Sofian mukana lukija pääsee tutustumaan myös tuon ajan opiskelijaelämään, joka uskonnollisuudessaan poikkeaa varsin paljon nykyisestä lukioelämästä. Opiskelijat on myös jaettu erilleen sukupuolensa mukaan eikä liika kanssakäyminen ole soveliasta. Ajan tiukat sovinnaisuussäänöt toivat romaaniin jopa eksotiikkaa nykypäivän lukijalle.

Sekä Anna Sofian että Hilman näkökulma ovat molemmat kiinnostavia. Vaikka Augusta-täti on vakavarainen, ei Anna Sofian perhe ole isän kuoleman jälkeen hyvissä kantimissa. Äiti joutuu lähtemään käytännössä piiaksi asessorille Kuopioon. Tietynlainen luokkaretki toiseen suuntaan tapahtuu köyhästä mökistä ponnistavan ylioppilas Hämäläisen naidessa Anna Sofian varakkaan serkun. Köyhien ja varakkaiden välinen kuilu näkyy hyvin Hilman näkökulmassa, hän kun on torpasta kotoisin ja kotona kärsitään eletään ahtaasti. Lopulta heilastelu hulttio Mäkelän kanssa tutustuttaa Hilman todelliseen mielen ja aineellisuuden köyhyteen. 

Näin jälkeenpäin ajatellen kirjassa ei periaatteessa tapahdu hirveästi mitään, mutta se ei haitannut. Tuon ajan elämän kuvaus ja pienet arjen sattumukset romansseineen riittävät vallan hyvin kantamaan romaania. Muistelen, että myöhemmissä osissa tapahtuu paljon enemmän, kun aikakausi Venäjän vallan alla kärjistyy. Mustonen tavoittaa herkästi nuoren naisen mielenmaisemaa ja sitä lukee ilolla. Luen ehdottomasti myös myöhemmät osat enkä pelkästään haasteen takia. Suosittelen historiallisten romaanien ystäville. 


Kommentit