Hannu Väisänen - Toiset kengät

 


"Tiesin vallan hyvin että räjähdys kuului onnettomuuksien luokkaan, että siihen liittyi kuolema. Tiesin että jossain kauhisteltiin ja kirottiin Jumala ja koko hänen kaartinsa. Tiesin että tuomiokirkossa saarnaavan papin olisi vaikeata tehdä Jumalaa enää siedettäväksi. Ja kuitenkin. Sapekkaiden värien kuhina tehdasalueella oli elämys ja toivoin voivani säilyttää siitä jotain tulevaisuudessa."

Hannu Väisäsen Finlandia-palkittu Toiset kengät kertoo Anterosta, joka kirjan mittaan kasvaa 11-vuotiaasta teini-ikäiseksi. Antero asuu aliupseeri-isänsä ja sisarustensa kanssa. Taiteellisella pojalla ei ole helppoa 60-luvun Oulussa.

Täytyy sanoa, että kirja pitkästytti minua enkä ymmärrä, miksi se on saanut Finlandian. Väisäsen kielessä ei ole mitään erityistä eikä mielestäni tässä kasvukertomuksessakaan. Henkilöt olivat jotenkin omituisia enkä päässyt Anteron maailmaan kunnolla sisään. Isä olisi halunnut poikansa hienoon lyseoon, mutta sinne poika ei päässyt. Jostain syystä latinan lukeminen on isälle päähänpinttymä, mutta Antero haluaisi taidelukioon. 

Välillä kasvavan pojan tarinaan mentiin omaan makuun turhankin syvälle. Anteron ensimmäiset seksuaaliset kokemukset lähinnä ällöttivät minua ja olivat nekin koko lailla kummallisia. Ei nyt lähtenyt, en suosittele.

Kommentit

uusi kirjailija... ny ei edes suomalaista lukupiiriä, ei mitään luentoja...
Anneli A sanoi…
Väisäset olen lukenut, kuten moni muukin minun ikäiseni. Nämä ovat olleet hyvin suosittuja lukupiirikirjoja. -Hyvää joulun jatkoa sinulle!
Anki sanoi…
Hannele: Onpa harmi ettei enää ole lukupiiriä!
Anneli: Minä olen joskus lukenut Vanikan palat ja muistelen ihan tykänneeni siitä. Hyvää joulun jatkoa sinullekin! :)