Kyllikki Villa - Tyttö sodassa: Kenttälotan kirjeitä 1941-1944

 "30.9.44. Välistä täytyy pysähtyä ajattelemaan sitä, mitä on tulossa - tätä tietä, jota olemme lähteneet kulkemaan - tunnen itseni kovin neuvottomaksi tietämättä mitä ajatella. Tänään kuulin ensi kertaa lausuttavan julki paheksuvia sanoja Marskista, ja se jollain tavalla hätkähdytti minua. Onko sitten mitään auktoriteettia, johon voi sokeasti luottaa?"

Kyllikki Villan Tyttö sodassa: Kenttälotan kirjeitä 1941-1944 käsittää suuren osan jatkosodasta lottanäkökulmasta. Villa on sodan ajan tuon ajan mittapuulla alaikäinen - alle 21-vuotias. Kirjeistä piirtyy koti-ikävää, ruuanhimoa, luonnon kauneutta ja uljasta asennetta.

Täytyy sanoa, että tämä romaani oli aika raskas kahlattava, mutta olen iloinen, että luin sen. Tätä puolta sodasta on käsitelty paljon vähemmän kuin sotilaiden näkökulmaa. En ollut aiemmin oikeastaan ajatellutkaan, mitä kaikkea lotat tekivät sodassa. Minut myös yllätti se, miten leikkisä ja riemua etsivä mieliala näissä kuvauksissa oli. Toisaalta sen ymmärtää: sodan kauheutta on varmasti pitänyt torjua hartiavoimin. Kuitenkin päiväkirjamerkinnöissä ja joissain kirjeissään Villa päästää ilmoille myös mielialanvaihtelunsa. Välillä hän on aivan uuvuksissa.

Yllättävää oli myös kirjeenvaihdon tiheys. Villa kirjoitti äidilleen melkein joka päivä, ja kirja onkin liki 500-sivuinen tiiliskivi. Äitikin kirjoittaa melko usein. Tämän kirjan kirjeenvaihto koskee siis vain äidin ja tyttären välistä kirjoittamista. Miten kovilla posti onkaan tuohon aikaan ollut!

Villa taivastelee kirjan esipuheessa itsekin, miten paljon ruuasta puhutaan, mutta "siitä puhe mistä puute". Hänen mukaansa ilman kotiväen ruokapaketteja olisi monta kertaa ollut nälkä. Villa ottaakin kaiken ilon irti niin korvikekahvista kuin korvatuilla vehnäjauhoilla leivotuista kaakuistakin, eikä mikään ihme. 

Suosittelen ehdottomasti. Tämän kirjan julkaisu on kulttuuriteko.

Kommentit

Pearl Clover sanoi…
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! En ole itsekään lukenut mitään lotista, mutta rakastan päiväkirjojen lukemista. Myös nuorista on kiinnostava lukea ja mamaistua samankaltaisiin unelmiin, ajatuksiin ja ongelmiin. Varsinkin nyt poikkeusaikana on varmaan hyvä lukea muistakin kriisiajoista - verraten, samastuen tai myös kiitollisena, ettei kaikki ole niin huonosti...

P.S. Jos pidät päiväkirjoista, niin suosittelen Katarina Eskolan ja Satu Koskimiehen 50-luvun tyttyjä ja 50-luvun teinejä :)
ketjukolaaja sanoi…
Hieno homma, että lottien osuutta sota-ajasta selviytymisestä on ruvettu arvostamaan. Kävin joku vuosi sitten Viitasaarella, jossa toimii entinen Lotta-kahvila. Armeija-aikaan sain liftikyydin entiseltä ilmavalvontalotalta. Kuhmon talvisotamuseossa on nähtävillä pikkulotan puku.
Anki sanoi…
Pearl Clover: suosittelen tätä! Kiitos kirjavinkistä! :)
Ketjukolaaja: kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Lotista sietäisi kirjoittaa enemmänkin
katsellut sotafilmejä, lukenut... jotenkin riittää
Anki sanoi…
Juu, ei sitä samaa aihetta loputtomiin jaksa.