Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

 "Ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa, kumpi ratkaisu on parempi, sillä ei ole myöskään vertauskohdetta. Ihminen elää kaiken heti ensi kerralla ja valmistautumatta. Ikään kuin näyttelijä joka esiintyy harjoittelematta osaansa. Mutta minkä arvoista elämä voi olla, jos sen ensi harjoitus on elämä itse? Siksi se muistuttaa aina luonnosta. Ilmaus ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä luonnos on aina jonkin hahmotelma, maalauksen esiaste, mutta meidän elämämme luonnos ei ole minkään hahmotelma, siitä ei synny minkäänlaista maalausta."

Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys kertoo kaksi rakkaustarinaa. Ensin ovat Tomáš ja Tereza, sitten Franz ja Sabina. Tämän lisäksi Sabina on yksi Tomášin lukemattomista rakastajattarista. Kertoessaan näiden ihmisten vaiheista kirjailija keskustelee myös erilaisista eettisistä aiheista, kuten eläinten oikeuksista ja kitschin olemuksesta.

Täytyy sanoa, että en oikein välittänyt tästä kirjasta. Odotukseni olivat aika korkealla, koska kirjalla on jonkinmoinen modernin klassikon asema. Jotenkin nuo eettiset pohdinnat, jotka olivat kirjan parasta antia, eivät limittyneet sujuvasti kehyskertomukseen vaan jäivät irrallisiksi. Tai sitten en vain yksinkertaisesti tajunnut koko romaania.

Kirjan kantava teema on keveyden ja painavuuden välinen jännite. En vain oikein tajunnut tätä filosofiaa, joten en osaa sitä sen kummemmin tässä avata. Yhdessä kohtaa Sabina kokee elämisen sietämättömän keveyden, kun hän on irrottautunut kaikista tuntemistaan ihmisistä. Kaiketi tässä on joku syvällinen jippo, jota en vain käsitä.

Luvattoman iso osa kirjasta kuluu Franzin ja erityisesti Tomášin naisseikkailuiden kuvailuun. En olisi millään jaksanut kahlata sitä kaikkea. En myöskään osannut kiintyä yhteenkään henkilöön kirjassa.

Ei jatkoon, en suosittele.