Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä


 "Nyökkäsin hytisten. Ukonperhana oli maustanut kahvin. Ajoimme kotiin päin jäätyneen hiljaisuuden vallassa. Meidän oli pysähdyttävä useaan kertaan lämmittelemään, ja kaipasimme epätoivoisesti omia lämpimiä sänkyjämme.

Viikon päästä saimme ensimmäiset munakarvamme."

Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä kertoo nuorista pojista, jotka kasvavat Tornionjokilaaksossa. Omasta meänkielestä huolimatta identiteettiä ei oikein ole, ei olla suomalaisia mutta ei kyllä ruotsalaisiakaan.

Olipa tämä tympeä kirja! Teki kovasti mieli jättää kesken, mutta sisulla luin loppuun. Kirja oli yhtä aikaa tylsä ja omituinen sekä ällöttävä. Minua järkytti kovasti se väkivaltaisuus, mikä väritti kirjassa pojasta mieheksi kasvamista. Kaikki oli jotenkin vinksallaan.

Moni on pitänyt tätä kirjaa hauskana, mutta itseeni sen huumori ei vain uponnut yhtään. En oikeastaan edes juuri huomannut mitään huumoria tässä. 

En suosittele. En ymmärrä, miksi tämä teos on voittanut palkintoja. Samannimisen elokuvan olen aikoinaan joutunut katsomaan, ja se oli myös epämieluisa kokemus.

Kommentit

ketjukolaaja sanoi…
Minä muistelen tykänneeni siitä elokuvasta ja meillä on se dvd:nä. Vaimo ei kuitenkaan halua sitä katsella, että olisiko tässä kyse sitten miehisestä huumorista?
Minua tämä on teoriassa kiinnostanut tuon Tornionjokilaakson takia, mutta olen kyllä toisaalta arvellut, että tässä voi olla liian miehistä menoa minun makuuni... Arviosi perusteella taidan suosiolla jättää kirjan toisten luettavaksi.
tykkäsin sekä kirjasta että filmstä ❤️
siis hauska kirja, nauroin paljon (tuo nimihän vaan sitä, että perheet lapsirikkaita)
Anki sanoi…
Kirjarikas elämäni: Joo, miehistä tämä tosiaan oli!
Hannele: Minä en tavoittanut tuota hauskuutta :D