Karin Slaughter - Viimeinen leski

 


"Will oli ollut kahdeksantoistavuotias, kun joku ensimmäisen kerran oli pannut rahaa hänen taskuunsa, ja se raha oli tarkoitettu bussimatkaan kodittomien yömajaan, koska hän ei enää ikänsä puolesta kuulunut sijaiskotiin. Hän oli saanut osavaltion stipendin collegeen. Hän oli päätynyt saman osavaltion palvelukseen, joka oli hänet kasvattanut. Poliisina hän oli tottunut olemaan sekä huoneen köyhin tyyppi että se tyyppi, jota todennäköisimmin ammuttaisiin päähän työssä.

Todellinen kysymys kuuluikin: sopiko se Saralle?"

Karin Slaughter jatkaa Willin ja Saran tarinaa romaanissaan Viimeinen leski. Sara riitelee äitinsä kanssa, koska äiti sättii häntä Willistä. Samaan aikaan Will leikkaa ruohoa. Kumpikaan ei osaa edes aavistaa, millaisiin pyörteisiin heidät hetken kuluttua vedetään. Emoryn sairaala-alueella räjähtää kahdesti, ja tämä lääkäri-agenttiparivaljakko tietenkin rientää paikalle tai ainakin yrittää, sillä matkalla tapahtuu jotain peruuttamatonta. He kohtaavat joukon, joka on vastuussa CDC:n työntekijän sieppauksesta, ja sillä on seurauksensa.

Olipa jälleen tiivistunnelmainen dekkari! Slaughter osaa pitää lukijaansa jännityksessä. Minun piti monesti keskeyttää lukeminen ja vähän puhallella, niin koviin pinteisiin Sara ja Will taas joutuvat. Mukana menossa on uusnatseja, aseita, räjähteitä ja paljon muuta. Uusnatsi-ideologia ja kirjan loppuhuipennus tuntuivat sitäkin hätkähdyttävimmiltä, kun muistamme mitä Capitol-kukkulalla vähän aikaa sitten tapahtui. Slaughter onkin tiiviisti ajassa kiinni tällä romaanillaan. Yhteiskunnallista kritiikkiäkin esitetään henkilöiden suulla ennen kaikkea siitä, miksi valkoisten näkeminen terroristeina tuntuu olevan niin vaikeaa. 

Kirjan keskivaiheilla meinasin kuitenkin vähän hyytyä. Mielestäni siinä oli hitusen paikallaan polkemista. Romaani on yli 500-sivuinen enkä voi olla ajattelematta, että hiukkasen olisi voinut tiivistää. Kuitenkin pienen yskimisen jälkeen tapahtumat lähtivät taas vyörymään enkä voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Laadukasta dekkaria siis jälleen, mutta muuta en tältä kirjailijalta odottanutkaan.

Kirjassa annetaan tilaa myös henkilöiden yksityiselämelle väkivallan melskeen ohella. Näkökulma vaihtelee Willin, Saran ja Faithin välillä (Faith on Willin agenttipari). Näkökulman vaihtelu piti jännitettä hyvin yllä. Sara ongelmoi suhdettaan Williin, sillä mies on usein täysi arvoitus. Kasvaminen lastenkodissa ja avioliitto Angien kaltaisen syöjättären kanssa on jättänyt jälkensä eikä Will osaa kunnolla puhua tunteistaan. Sara taas on saanut kasvaa tasapainoisessa kodissa, mutta toki hänelläkin on arpensa kannettavina. Faith taas tasapainoilee pikkulapsen hoitamisen ja työn välillä. 

Kirjailija on tehnyt taustatyönsä hyvin. Saamme matkan varrella kuulla paljonkin erilaisista valkoisen ideologian edustajista, jotka ovat oikeasti eläneet ja tehneet pahuuksia. Myös lääketieteellistä sanastoa ja asiaa vilisee tekstissä. Lisäksi tulee vielä eri virastojen väliset jännitteet. Silloin tällöin minusta tuntuu Slaughteria lukiessani, että aivoni on viritetty äärimmilleen, jotta ymmärtäisin kaiken. Niin taiten hän punoo faktaa omaan fiktioonsa. 

Suosittelen kovemman meiningin ystäville. Jos haluaa sivistynyttä dekkarointia a la Miss Marple, tämä ei ole oikea valinta. Luunkappaleet lentelevät ja veri virtaa aina Slaughterin kirjoissa. Vastapainona on kuitenkin aina hyvin älykäs juoni, jota täytyy seurata kädet täristen.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Mietin just tämän ja yhden muun välillä.

Onko Angie siis jo poissa kuvioista.

(Sanon siis tässä: Lue Venla Hiidensalon uusin Suruttomat!)

♥♥
Mai Laakso sanoi…
Trent, Will, Sara. Olen lukenut kaikki sarjat. Kun Trent kuoli, itkin kuin joku läheinen olisi kuollut. OOlen siis‘äiden sarjojen fani.
Angie on Willin ex-vaimo, eikä tietääkseni ole kuollut. Kyllä hän vielä tulee esille. Uusin sarjan kirjoista odottaa yöpöydällä.
Kiinnostavalta vaikuttaa! Mutta mä myös olwn vähän sitä mieltä, että dekkarissa usein noin iso sivumäärä on liikaa.
Anki sanoi…
Vielä ei tiedä, mitä Angie aikoo. Ei hän ainakaan kuollut ole.
Ja sivumäärä dekkarille oli kyllä aika iso.
Kiitos kaikille kommenteista! <3