Keskenjääneitä


 Aina aika ei ole kirjalle oikea. Näin kävi Lesterin Ranskalaisen valokuvaajan kanssa. Nesserin kirja puolestaan tuntui tosi tylsältä, joten palautan senkin kirjastoon. Lisäksi palautukseen menee lukematon Venla Hiidensalon Suruttomat. Aika ei tunnu sillekään oikealta.

Tämä on suorastaan historiallista! En edes muista, milloin viimeksi olisin keskeyttänyt kirjan lukemisen. Perfektionistina olen aina halunnut suorittaa kirjat loppuun. Nyt päätin, että sille tulee stoppi. Lukemisen ei kuuluisi olla suoritus lainkaan, vaan mieluiten jonkinlanen elämys tai oppimisen kokemus.

Haluan vähentää syksyn tullessa kaikkea turhaa painetta ja stressiä. Lukeminen on kuitenkin vain harrastus eikä leipätyö. Miksi paineistaa omaa rakasta harrastustaan?

Mikä on teidän suhteenne keskeyttämiseen, onnistuuko? Mikä jäi viimeksi kesken?

Kommentit

Takkutukka sanoi…

Tuttu tauti, josta lie ollut jo aiemminkin puhetta puolin ja toisin! Kannattaa käydä oma Jaakopinpaininsa asian kanssa, tulee helpottunut olo ja siltä osin tuo turhankin tuttu suorittaminen poistuu jättäen jäljelle tässä asiassa silkan lukemisen ilon ja nautinnon; tsemppiä kehiin & silkkaa lukuiloa!!
Anki sanoi…
Kiitos Takkutukka! :)
Keskeyttämisen kynnys on aika iso, mutta jos kirja ei vain ala tuntua hyvältä, en sinnittele väkisin loppuun saakka. Niin paljon on hyviä kirjoja tarjolla, että tahmean kanssa ei kannata aikaa kuluttaa loputtomiin.
Mukavaa kirjasyksyä!
Anneli A sanoi…
Kyllä minullekin keskeyttämisen kynnys on aika korkea. Aika harvoin jätän kirjaa kesken, esimerkiksi tänä vuonna en ole varmaan jättänyt yhtään kirjaa kesken. Tyttärelläni Kristalla oli eläessään tapana sanoa, että hän ei jätä koskaan kirjaa kesken, koska kirjailija on joka tapauksessa tehnyt sen kanssa ison työn.
Mai Laakso sanoi…
Kesken jääneistä kirjoista tulisi aika iso pino, sillä keskeytän välittömästi, jos en pääse alkusivuja pitemmälle. Riippuu tietysti lukutunnelmasta, mikä kirja vetää ja mikä ei.
Mieleen on jäänyt varsinkin viimeisin finlandiakirja, joka puudutti alkusivuille. Samoin pulizer-voittajan Valkoinen kirja.
Margit sanoi…
En keskeytä oikeastaan koskaan. Olen varmaan keskeyttänyt alle kymmenen kirjaa kaiken kaikkiaan, viimeksi pari vuotta sitten yhden Jojo Moyesin kirjan muutaman sivun jälkeen. Ehkä osaan valita itselleni sopivia kirjoja. Toisaalta en koe tylsänkään kirjan lukemista turhaksi tai raskaaksi. Mutta voisihan sitä yrittää opetella jättämään kirjan kesken...
Anki sanoi…
Näköjään kirjabloggaajat jakautuvat tässä vähän kahtia, osa keskeyttää helpostikin ja osa ei millään. :) Mielenkiintoista tietoa!
riitta k sanoi…
Taisin sulle jo instassa kommentoida, että jätän nykyään herkästi kirjoja kesken. Tänäkin vuonna varmaan 10-20. Useimmin äänikirjoja, niitä kun on niin helppo kokeilla. Lester jäi kesken, Nesserin sinnittelin loppuun, vaikka ei vetänyt.
Mannilainen sanoi…
Harvoin keskeytän kirjan, mutta täytyy myöntää, että yöpöydän alahyllyllä on pari kirjaa, jotka ovat olleet pitkään kesken. Luen sitten joskus, kun jaksan paremmin keskittyä. On hyvä, jos osaa jättää sellaisen kirjan kesken, joka ei iske.
Anki sanoi…
Riitta: Äänikirjojen keskeyttäminen onkin varmasti jotenkin helpompaa.

Mannilainen: Minullakin on pari omaa kesken, jotka aion kyllä lukea vielä loppuun. :)
Leena Lumi sanoi…
Nesser hyvä, Lester tuskin tulee luetuksi.

♥♥
Nesser vielä lukematta
niin, kaikkia kirjoja en lue yhtä tarkkaan, yritän miettiä mitä kannattaa aloittaa...
Minä olen äärettömän huono jättämään kirjoja kesken! Takaraivossa kummittelee ajatus, että entä jos kirja paranee loppua kohti ja osoittautuukin helmeksi... Kovin monta kirjaa en siis ole jättänyt kesken. Onneksi lukupinoihin ei ole valikoitunut ihan "huonoja" kirjoja.
Anki sanoi…
Hannele: Tarkka valitseminen on kyllä hyvä!

Villis: Minullakin on ollut tuo ajatus, että entä jos kirja paranee, mutta enää en jaksa jotenkin ajatella sitä. :D