Kimmo Takanen - Murra tunnelukkosi

 


"Kaikkeen siihen, mitä olemme elämässämme menettäneet, liittyy surua. Suru liittyy lähes aina kokemukseen, jossa menettäminen on isossa roolissa. Jos joudumme traumaattiseen kokemukseen, menetämme aina jotain. Menetämme hyvän uskomuksen itsestämme, toisista tai maailmasta, kun trauman myötä alamme uskoa elämän olevan traumaattisen kokemuksen kaltaista."

Graafinen suunnittelu: Taru Staudinger. Taitto: Sari Marttiini. WSOY 2017.

Eilisen postauksen, Kimmo Takasen Parisuhteen tunnelukot, jatkoksi luin joskus kesken jääneen teoksen Murra tunnelukkosi. Ja mikä matka se olikaan ja onkaan! Kirjassa on tiedon ohella todella paljon erilaisia harjoituksia, jotka liittyvät tunnelukkoihin. 

Kirjassa lapsuus on keskiössä, sillä tunnelukot ovat lapsuuden (ja nuoruuden) selviytymiskeinoja. Harjoitteissa puidaankin paljon omien vanhempien toimintaa ja vaikutusta. Tämä osio toi mieleen todella paljon erilaisia muistoja lapsuudesta, niin mukavia kuin kamaliakin. Epävakaassa tilassa olevalle tätä kirjaa en uskaltaisikaan suositella, sillä se on herkästi triggeröivää. Jos koet olevasi itsesi kanssa umpikujassa, haethan ammattiapua.

Lapsuudesta siirrytään itse lukkojen murtamiseen. Takanen käyttää skeematerapian käsitteitä lapsiosa, aikuisosa ja vanhempiosa. Nämä hän vielä jakaa pienempiin yksiköihin, moodeihin. On ihan tavallista, että aikuisella ihmisellä on lapsiosia, jotka vaativat huomiota. Meihin kaikkiin koodautuu myös vanhempiosia sen mukaan, millaisia vanhempamme ovat olleet, sillä lapset samastuvat aina vanhempiinsa. 

Tunnelukkotyöskentelyn tavoite on saavuttaa kypsempää aikuisuutta, tämä toistetaan useampaan kertaan. Takanen kuitenkin toteaa, ettei aikuisia oikeasti ole olemassakaan muualla kuin mielikuvituksessa. On vain pieniä ja isompia ihmisiä, jotka koettavat pärjätä maailman kanssa, kuka kypsemmin ja kuka epäkypsemmin. Pidin myös siitä realistisesta huomiosta, että mikä tahansa ei tässäkään työskentelyssä ole mahdollista: jos oppii esimerkiksi tunnetaitoja vasta aikuisena, niissä ei kehity virtuoosiksi samoin kuin aikuisena kitaran soiton opettelevasta ei enää tule virtuoosia. Usein self helpissä on katteettomia lupauksia, mutta Takasen kirjat ovat varsin realistisia.

Kirjassa on paljon materiaalia myös lapsiosia varten. Tarkoitus on sulauttaa vaille jääneet osat osaksi omaa persoonaa. Tätä voi tehdä erilaisilla mielikuvaharjoituksilla. Yhdessä harjoituksessa myös kehotetaan kirjoittamaan ylös mahdollisimman paljon lapsuusmuistoja kronologisesti. Tätä en vielä tehnyt, mutta saatan tarttua tehtävään myöhemmin.

Olen todella iloinen, että viimein luin tämän hyllynlämmittäjän! Tästä on ainakin itselleni todella paljon apua.

Kommentit

Wau, kuulostaa hyvältä! Myös tuo, ettei Takanen anna katteettomia lupauksia, vaan on realisti. Tämä kirja pitää lukea joskus. Itselläni on hyllyssä joku ulkomaalainen tunnelukkokirja. Siitä on kauan, kun olen sitä lukenut, mutta paljon hyviä ajatuksia siinäkin oli.
Anki sanoi…
Joo! Tämä oli tosiaan hyvin erilainen self help -kirja. :) Suosittelen lämpimästi!
Anneli A sanoi…
On hyvä, kun tällaisia self-help -kirjoja tehdään, ja vielä sellaisia, joista lukija tuntee saavansa apua. Plussaa on tuo mainitsemasi kirjan realistisuus.
Anki sanoi…
Kyllä! Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta terapiaan, niin tällaisista kirjoista voi olla paljon apua.
ketjukolaaja sanoi…
Minä luin tätä teosta tämän vuoden keväällä, mutta pääsin vain sivulle 71/256. Käsitteistö alkoi hajota käsiini eikä tunnelukkotesti vaikuttanut kertovan yhtään mitään. Hyllyä ei kirja jää minulla lämmittämään, sillä hankin sen e-kirjana. Ehkä sitten joskus, tosin en yhtään tiedä miksi.

PS. Umpikujassa olen ollut aina, vaikkakin enimmäkseen muitten imeisten suhteen.
Anki sanoi…
Ketjukolaaja: Onpa harmillista, että tämä ei oikein auennut sinulle! Itse sain tästä niin paljon irti.

Hannele: Todellakin mielenkiintoista!
Kiitos vinkistä, löysin tämän myös äänikirjana ja tämä voisikin olla hyvää lenkkiseuraa :)
Anki sanoi…
Ole hyvä! :)