Eevi Minkkinen - Ole itsellesi armollinen - Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä

 


"Elämä on kokovartalolaji. Täällä ei kukaan voi välttyä osumilta. Kaikki ei välttämättä mene niin kuin ajatteli. Matka siihen, että tämä syvä viisaus myös tuntuu todelta, ei ole mikään kevyt huvimatka. Usein kaiken tarkoituksellisuuden näkee vasta jälkeenpäin."

Graafinen suunnittelu ja taitto: Satu Kontinen. Otava ja Hidasta elämää 2018.

Eevi Minkkinen herättelee kirjassaan pohtimaan oman elämän merkityksellisyyttä ja opastaa tiellä ulos addiktioista kohti vapaampaa elämää. Hän on itsetuntemusohjaaja ja kouluttaja.

On hyvää ja huonoa self helpiä. Tämä menee kirkkaasti ensimmäiseen lokeroon, niin kuin Hidasta elämää -kirjat yleensäkin. Minkkinen on itse kokenut karikkoisen elämän ja haluaa kertoa, kuinka hän pääsi suunnistamaan elämässään uusille poluille.

Minkkinen on sairastanut anoreksiaa ison osan elämästään. Alkusanoissaan hän kertoo avoimesti kamppailustaan ja eheytymisestään. Jokainen, joka on syömishäiriön kokenut tietää, että siitä toipuminen on vaivalloista ja vaatii usein pitkän ajan. Kiinnostuin heti tietämään, mitä Minkkinen on oppinut toipuessaan.

Kirjailija tuo esille ennen kaikkea haavoittuvaisuuden sietämisen. Jos mielii toipua addiktiosta ja kontrolloinnista, on pakko antautua haavoittuvaisuudelle, sillä usein addiktiot ovat keinoja tukahduttaa haavoittuvaisuus. Addiktio ei välttämättä ole perinteinen juopottelu tai narkomania, vaan se voi olla esimerkiksi läheisriippuvaisuutta tai syömishäiriö. Miten vain, tilanne on tukala.

Minkkinen on saanut kohtuulliseen pieneen sivumäärään mahtumaan todella paljon tiukkaa asiaa. Hän käy läpi egoa, idiä ja superegoa, itsetuntoa, addiktioita, kontrollista vapautumista, takapakkeja ja innostumista elämästä. Näin muutamia asioita mainitakseni. Silti kirja ei ole liian tiukkaan ahdettu, vaan teksti hengittää. Kirjailija kirjoittaa selkeäsanaisesti ja kuin ihminen ihmiselle, tuoden esille omia kokemuksiaan ja oppimaansa.

Kirjassa on runsaasti harjoituksia, mistä tulee aina plussaa. Innostuin tekemään niitä ja kirjan parissa hurahtikin liki koko päivä aivan huomaamatta. Harjoitukset ovat pääosin kirjoitustehtäviä, mikä on hyvä, koska kirjoittaminen selkeyttää ajattelua ja syventää oppimista.

Jotkin asiat tai oikeastaan aika monetkin asiat tuntuivat kipeän tutuilta. Varmasti hyvin moni länsimaalainen tunnistaa itsestään näitä asioita, joita kirjassa mainitaan. Harvassa on ihminen, jolla ei olisi minkäänlaista addiktiota. Mitä se oikein kertookaan ajastamme ja yhteiskunnastamme?

Suosittelen lämpimästi. Olen itse ikäni puolesta sinänsä kohderyhmää, kun tässä vaiheessa on kiva tutustua vielä syvemmin itseensä ja tunnustella asioita. En kuitenkaan näe syytä, miksei tämä toimisi myös vanhemmalla ihmisellä. Koskaan ei ole liian myöhäistä tarkastella omia suojakuoriaan ja pohtia elämänarvoja.

Kommentit

Jokke sanoi…
Vaikuttaa hyvältä kirjalta. Osa ihmisen aikuisuudesta menee lapsuuden ongelmista selviämiseen, ja osa uusien pulmien ratkaisemiseen. On hyvä että on näitä kirjoja, joista saa oivalluksia.
Anki sanoi…
Kyllä! Tällaista opusta en ennen ole lukenutkaan. Tässä oli paljon hyviä harjoituksia.
Kökköjä self help - kirjoja en jaksa kyllä yhtään lukea, mutta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyy seuraavalla kirjastoreissulla katsoa josko nappaisi mukaan. :)
Anki sanoi…
Joo, suosittelen! :)
Hyvä tietää, että tämä kirja on hyvää self helpiä, koska armollisuus itseä kohtaan on kiinnostava ja tärkeä aihe. Tunnistan myös tuon haavoittuvuuden tukahduttamisen. Haavoittuvuutta pitäisi todella opetella sietämään eikä paeta sitä milloin mihinkin riippuvuuksiin.
Anki sanoi…
Niinpä! Haavoittuvaisuus on nykyisessä maailmassa suuri taito.