Emmi-Liia Sjöholm - Paperilla toinen


 "Imetän, imetän, imetän. Hyssyttelen, hyssyttelen, hyssyttelen. Rakastan, rakastan, rakastan.

Silti mietin:

Miksen koskaan lähtenyt vaihto-oppilaaksi?

    Miksen koskaan harrastanut ryhmäseksiä, kun siihen oli tilaisuus?

    Miksen pakastanut munasolujani ja odottanut pidempään?

En uskaltanut.

    En uskaltanut.

    En uskaltanut."

Kustannusosakeyhtiö Kosmos 

Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteos Paperilla toinen kertoo kolmekymppisestä naisesta, joka kertoo poukkoillen elämästään. Tässä hetkessä hän on tullut raskaaksi ja hänellä on aviomies. Muisteloissaan hän on milloin yläkoulun käytävillä, milloin panemassa jotain tolvanaa ja milloin missäkin. 

Muisteloa sävyttää itsekunnioituksen puute. Päähenkilö on aina valmis mukautumaan jonkun toisen vuoksi, ja se on raastavaa luettavaa. Hän suostuu jatkuvasti asioihin, joita hän ei halua. Kaikkein kipeintä se on seksin merkeissä. Päähenkilö kuvaa, miten hän mykistyy miesten seurassa, joko ihastuksesta tai kauhusta.

Olen onneksi itse muuttunut sen verran itsevarmemmaksi, etten samastunut kovin paljon. Onneksi, sillä jos niin tekisin, elisin hyvin onnetonta elämää. Kuitenkin muistan hyvin sen vanhan minän, joka ei löytänyt millään paikkaansa ja koetti jotenkin ansaita arvostusta. Kipeitä muistoja.

Tätä kirjaa voisi pitää yksilökeskeisenä tilityksenä, mutta minusta se nousee kuvaamaan millenniaalisukupolven sukupolvikokemusta laajemmin (ainakin naisen näkökulmasta). Miten ihmiset pitävät etäisyyttä, eivät halua tulla aidosti intiimiin kanssakäymiseen, miten mieletön juhlinta helposti varastaa vapaa-ajan. Miten koskaan ei vain ole tarpeeksi.

Kirjan kieli on mukavan selkeää, siinä ei juuri kikkailla. Lauseiden rytmitys on hyvä, välillä on lyhyitä lauseita ja välillä monipolvisia virkkeitä. Tätä kirjaa oli tosi sujuvaa lukea, ja ahmaisinkin sen miltei kertaistumalla. Tällainen lukukokemus on aina itselleni mieluisa, niin tämäkin, vaikka päähenkilö saikin minussa myös turhautumista aikaan.

Suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneita tämän hetken kolmekymppisten maailmasta. Kaikki eivät tietenkään elä samanlaista elämää, mutta kyllä tässä tunnistettavia juttuja löytyi varsin paljon.

"Tapailin viikonloppuisästä erottuani liutaa erilaisia miehiä. Yritin rakentaa jokaisen kanssa kuvitteellisen kodin, mutta raajani eivät sopineet niihin muotteihin. Ne katkesivat keskeltä kahtia, luu murskaantui toiveiden ristipaineessa."

Kommentit

tykkään tuosta tektistä
Suketus sanoi…
Tämä oli minulle hyvä lukukokemus samana keväänä, kun olin itse tullut äidiksi. Kirja on raju ja karu ja vähän ahdistavakin juuri päähenkilönsä vuoksi, jolle toivoisi kaikkea hyvää ja vahvuutta jaksaa olla oma itsensä ja oman itsensä tärkein kumppani.
Anki sanoi…
Kyllä! Onneksi tässä on myös kasvua. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI