Umayya Abu-Hanna - Sinut
Mistähän minä tämän bongasin, tai oikeammin: kenenkähän blogista tällä kertaa? En muista kyllä millään, mutta samapa tuo. Kirja oli nimittäin oikein hyvä.
Abu-Hanna muutti Suomeen 80-luvulla ja kirjassa on lyhyitä katkelmia sopeutumisesta sekä yleismaailmallisia pohdintoja elämästä ja erilaisuudesta. Abu-Hanna kuvaa hauskasti kömmähdyksiään sekä muiden ulkomaalaisten ystäviensä kommelluksia täällä. Niin, suomen kieli ei ole mitenkään helppo, enkä ihmettele vaikeuksia. Kulttuurikin välillä ihmetyttää Abu-Hannaa.
Hänellä on myöskin loistava näkökulma Suomeen muualta tulleena, mutta kuitenkin täällä pitkään asuneena. Hän oivaltaakin monia juttuja, joita ei varmaan syntyperäinen huomaisikaan. Hän kritisoi (aiheellisesti), mutta kiittelee myös.
Liikuttavaa oli hänen huolensa perheestään sodan keskellä ja ajatusta, kuinka loistava tilanne Suomessa onkaan, kun suurin huolenaihe on Helsingin makasiinien tilanne.
Kovin usein kirjat eivät saa minua nauramaan ääneen, mutta tämän aikana kikatin usein. Abu-Hannalla on selvästi itsellenauramisen taito.
Tämä on kyllä niitä kirjoja, joita voi täydestä sydämestään suositella kaikille. Tämä tulisi jokaisen lukea, ei pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla muuallakin. Abu-Hanna on osannut kiteyttää kirjaansa tuntonsa oivallisesti.
Tekstinäyte s. 24-25:
"Ja nyt kahakko mentymänenkello ohjelma." Miehen vakava ja hidas ääni kuuluu tyhjässä tilassa. Ääni kuulostaa siltä kuin se tulisi laatikossa olevan pelkän pään suusta.
Seison transistoriradion edessä lattialla haara-asennossa roikottaen käsiäni kuin gorilla. Olen valmis reagoimaan heti. En tunne ruumiinosien nimiä, ja siksi aivojen on toimittava yhteistyössä mielikuvituksen kanssa salaman nopeasti.
"Seiso lattialla kantapäät tukevasti maassa", sanoo ääni radiossa.
Kaksi ensimmäistä sanaa ovat tuttuja mutta "kantapäät" ei. Pää tiedetään, se on joka kolmannen suomen sanan alussa, mutta liikuntaohjeissa sillä varmaan tarkoitetaan omaa päätäni. Mikä kantaa pääni? No, tietysti shoulders!
Kumarrun ja työnnän hartiani tukevasti maahan. Pääni on esteenä enkä tiedä, pitääkö nojata eteenpäin leuka lattialla, kääntyä oikealle ja laittaa poski lattiaan vai vääntää takaraivoa kohti niskaa. Perkele, mies antaa koko ajan ohjeita ja minä olen vasta älynnyt, missä ruumiinosa joka kantaa päätäni sijaitsee. Keskityn. Poimin ensimmäiset sanat yksi kerrallaan ja yritän seurata edes osaa käskyistä:
"Hyppää kevyesti niin, että oikean jalan polvi koskettaa vasemman käden kyynärpäätä."
Olen pitkälläni lattialla kädet edessä. Miten helvetissä voisin tässä asennossa hypätä, kun kantapäät ovat maassa? Kuin sokea rodeovarsa yritän rimpuilla ylävartaloni alla.
Olen solmussa, suuttunut ja kipeä, mutta ääni jatkaa: "Kohota polvia."
Olen kuullut sukupolvesta, mutta nyt joku vaatii että pelkästään polville tehdään jotakin. Liittyykö se ruumiinosaan, joka ei kehity kasvun myötä? Ja mikä ruumiinosa voisi liittyä kristinuskoon? Olisiko se sellainen joka on kiinni ristissä, jos tulee ristiinnaulituksi? Mitä tarkoittaa ristiselkä? Entä sormet ristiin?
Istun lattialla jalat kohti ikkunaa josta näkyy harmaata. Horisontti ei erotu, taivas ja maa ovat harmaat. Ikkuinoiden karmit ja vastapäinen talo ovat harmaita. Ulkona on -14 C, mutta sininen hiihtohaalarini rauhoittaa, onneksi osaan pukeutua oikein. Hankin ensimmäisen haalarini Anttilasta ja siinä on hyvä liikkua.
Istun yksiössä eikä radiosta tule ääntä yli minuuttiin. Tiedän, että pian alkavat uutiset ja Kekkonen."
Abu-Hanna muutti Suomeen 80-luvulla ja kirjassa on lyhyitä katkelmia sopeutumisesta sekä yleismaailmallisia pohdintoja elämästä ja erilaisuudesta. Abu-Hanna kuvaa hauskasti kömmähdyksiään sekä muiden ulkomaalaisten ystäviensä kommelluksia täällä. Niin, suomen kieli ei ole mitenkään helppo, enkä ihmettele vaikeuksia. Kulttuurikin välillä ihmetyttää Abu-Hannaa.
Hänellä on myöskin loistava näkökulma Suomeen muualta tulleena, mutta kuitenkin täällä pitkään asuneena. Hän oivaltaakin monia juttuja, joita ei varmaan syntyperäinen huomaisikaan. Hän kritisoi (aiheellisesti), mutta kiittelee myös.
Liikuttavaa oli hänen huolensa perheestään sodan keskellä ja ajatusta, kuinka loistava tilanne Suomessa onkaan, kun suurin huolenaihe on Helsingin makasiinien tilanne.
Kovin usein kirjat eivät saa minua nauramaan ääneen, mutta tämän aikana kikatin usein. Abu-Hannalla on selvästi itsellenauramisen taito.
Tämä on kyllä niitä kirjoja, joita voi täydestä sydämestään suositella kaikille. Tämä tulisi jokaisen lukea, ei pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla muuallakin. Abu-Hanna on osannut kiteyttää kirjaansa tuntonsa oivallisesti.
Tekstinäyte s. 24-25:
"Ja nyt kahakko mentymänenkello ohjelma." Miehen vakava ja hidas ääni kuuluu tyhjässä tilassa. Ääni kuulostaa siltä kuin se tulisi laatikossa olevan pelkän pään suusta.
Seison transistoriradion edessä lattialla haara-asennossa roikottaen käsiäni kuin gorilla. Olen valmis reagoimaan heti. En tunne ruumiinosien nimiä, ja siksi aivojen on toimittava yhteistyössä mielikuvituksen kanssa salaman nopeasti.
"Seiso lattialla kantapäät tukevasti maassa", sanoo ääni radiossa.
Kaksi ensimmäistä sanaa ovat tuttuja mutta "kantapäät" ei. Pää tiedetään, se on joka kolmannen suomen sanan alussa, mutta liikuntaohjeissa sillä varmaan tarkoitetaan omaa päätäni. Mikä kantaa pääni? No, tietysti shoulders!
Kumarrun ja työnnän hartiani tukevasti maahan. Pääni on esteenä enkä tiedä, pitääkö nojata eteenpäin leuka lattialla, kääntyä oikealle ja laittaa poski lattiaan vai vääntää takaraivoa kohti niskaa. Perkele, mies antaa koko ajan ohjeita ja minä olen vasta älynnyt, missä ruumiinosa joka kantaa päätäni sijaitsee. Keskityn. Poimin ensimmäiset sanat yksi kerrallaan ja yritän seurata edes osaa käskyistä:
"Hyppää kevyesti niin, että oikean jalan polvi koskettaa vasemman käden kyynärpäätä."
Olen pitkälläni lattialla kädet edessä. Miten helvetissä voisin tässä asennossa hypätä, kun kantapäät ovat maassa? Kuin sokea rodeovarsa yritän rimpuilla ylävartaloni alla.
Olen solmussa, suuttunut ja kipeä, mutta ääni jatkaa: "Kohota polvia."
Olen kuullut sukupolvesta, mutta nyt joku vaatii että pelkästään polville tehdään jotakin. Liittyykö se ruumiinosaan, joka ei kehity kasvun myötä? Ja mikä ruumiinosa voisi liittyä kristinuskoon? Olisiko se sellainen joka on kiinni ristissä, jos tulee ristiinnaulituksi? Mitä tarkoittaa ristiselkä? Entä sormet ristiin?
Istun lattialla jalat kohti ikkunaa josta näkyy harmaata. Horisontti ei erotu, taivas ja maa ovat harmaat. Ikkuinoiden karmit ja vastapäinen talo ovat harmaita. Ulkona on -14 C, mutta sininen hiihtohaalarini rauhoittaa, onneksi osaan pukeutua oikein. Hankin ensimmäisen haalarini Anttilasta ja siinä on hyvä liikkua.
Istun yksiössä eikä radiosta tule ääntä yli minuuttiin. Tiedän, että pian alkavat uutiset ja Kekkonen."
Kommentit