Patricia Cornwell - Post mortem (Kay Scarpettan tutkimuksia 1)
"Hän oli alasti. Vaaleankeltainen puuvillayöpaita oli kirkasvärisellä räsymatolla vuoteen oikealla puolella. Se oli viilletty halki kaula-aukosta helmaan, täsmälleen samoin kuin kolmessa aiemmassa tapauksessa."
Kay Scarpetta havahtuu painajaisunestaan kollegan soittoon: jälleen uusi raiskausmurha Richmondissa, järjestyksessään kolmas. Kay alkaa tutkia aina vain raa'emmaksi ja karmeammaksi muuttuvaa vyyhteä ja joutuu samalla kimpuroimaan laitoksen juonitteluissa. Vähitellen näyttää siltä, ettei poikaystäväkään ole aivan sitä miltä näyttää...
Tämä on ensimmäinen osa sarjassa Kay Scarpettan tutkimuksia ja ensimmäinen kirja, jonka Cornwelliltä luen. Olen ollut pitkään kyllästynyt dekkareihin enkä ole niitä pahemmin lukenut vähään aikaan. Tämä kirja sai minut kiinnostumaan genrestä uudelleen, sillä se on sujuva, koukuttava ja sopivan hyytävä. Loppuratkaisun arvasin kyllä jo aika alussa, mutta se ei haitannut menoa! Se, että luin kirjan yhdessä päivässä kertoo varmasti paljon. Kayn elämän seuraaminen oli kiinnostavaa ja koetin vastoin tapojani kovasti keksiä, kuka on syyllinen. Menin vedätyksiin, täytyy myöntää...
Kay on piristävä hahmo; hän ei ärsytä eikä hän ole tylsä. Lukijana myötäelin hänen koettelemuksensa ja toivoin kaiken järjestyvän. Oli kirjassa muitakin kiinnostavia henkilöjä, erityisesti ahkeraan Kaylle vittuileva Marino. Aluksi inhosin häntä, mutta kirjan mittaan hänestä paljastui kiehtovia puolia.
Jatkan ehdottomasti sarjan parissa! Sarjalla on blogistaniassakin faneja.
Kay Scarpetta havahtuu painajaisunestaan kollegan soittoon: jälleen uusi raiskausmurha Richmondissa, järjestyksessään kolmas. Kay alkaa tutkia aina vain raa'emmaksi ja karmeammaksi muuttuvaa vyyhteä ja joutuu samalla kimpuroimaan laitoksen juonitteluissa. Vähitellen näyttää siltä, ettei poikaystäväkään ole aivan sitä miltä näyttää...
Tämä on ensimmäinen osa sarjassa Kay Scarpettan tutkimuksia ja ensimmäinen kirja, jonka Cornwelliltä luen. Olen ollut pitkään kyllästynyt dekkareihin enkä ole niitä pahemmin lukenut vähään aikaan. Tämä kirja sai minut kiinnostumaan genrestä uudelleen, sillä se on sujuva, koukuttava ja sopivan hyytävä. Loppuratkaisun arvasin kyllä jo aika alussa, mutta se ei haitannut menoa! Se, että luin kirjan yhdessä päivässä kertoo varmasti paljon. Kayn elämän seuraaminen oli kiinnostavaa ja koetin vastoin tapojani kovasti keksiä, kuka on syyllinen. Menin vedätyksiin, täytyy myöntää...
Kay on piristävä hahmo; hän ei ärsytä eikä hän ole tylsä. Lukijana myötäelin hänen koettelemuksensa ja toivoin kaiken järjestyvän. Oli kirjassa muitakin kiinnostavia henkilöjä, erityisesti ahkeraan Kaylle vittuileva Marino. Aluksi inhosin häntä, mutta kirjan mittaan hänestä paljastui kiehtovia puolia.
Jatkan ehdottomasti sarjan parissa! Sarjalla on blogistaniassakin faneja.
Kommentit
Paras ystäväni on yhtä hulluna Kayhin ja Scarpetta-kirjat ovat anoita, joita emme toisillemem lainaa, vaan ostamme omat!
SOmistan jokaikisen Kay Scarpettan ja ne ovat aina järjstyksessä toisin kuin kaikki muu kirjastossani.
Sinulla on hienoja hetkiä edessäsi ja myös yksi niin kauhea, että siitä et toivu...pitkään aikaan. Ensimmäiset noin 10 ovat parhaat, sillä muissa tulee liikaa esille aikuinen Lucy, josta en pidä. Ja Marinoa on myöhemmin liian vähän. Toivon, että Patricia kääntää tämän suhteen seuraavassa kirjassaan. Yhtenä jouluna ei ilmestynyt Scarpetta-kirjaa ja se jouluyö ei ollut mistään. Siis ihan kunnialliset naiseläjät viettävät jouluöitä lukien verisiä Cornwell -kirjoja...
En osaa sanoa näistä erikseen mitään, sillä tämä on minulle yhtä jatkumoa. Olen sisi itsekin tehnyt blogiini vain viimeisimmän ja mietin, olisiko pitänyt kuitenkin pitää Scarpetta vain ihan itsellä.
Jollain oudolla tavalla en koskaan ajattele Cornwellin Scarpettoja dekkareina. Siis pidän monista dekkareista, mutta nämä ovat kuin oma lajinsa, omaa rotuaan.
Muistelinkin, että juuri te olitte niitä faneja. :) Huh, mukava kuulla tavaran muuttuvan vielä karmeammaksi... :D