Maraton alkakoon!

Maratonini alkaa suunnilleen klo 18.00. Kirjoja on pilvin pimein enkä edes kuvittele saavani kaikkea luettua.
Mutta pitäähän sitä vaihtoehtoja olla! Maraton päättyy siis huomenna klo 18.00. Taukoja tulee varmasti, ensinnäkin yöunet ja ruokailut.

Lista:
Petter Sairanen - Muisti on unta
Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema
Stephen King - Carrie
Joel Haahtela - Katoamispiste
Leena Krohn - Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia
Helvi Hämäläinen - Kaunis sielu

Tästä lähtee Donna Quijotella!
klo 19:15
No niin, sain ensimmäisen kirjan luettua, yhteensä 82 sivua! Aloitin tarkoituksella ohuimmalla teoksella,
jotta pääsisin pehmeästi vauhtiin. Luin tätä ihmeen kauan, koska olen varsin nopea lukija, mutta väsymys vei veroaan. Unirytmini on sekaisin ja laitoin tänään herätyksen kylmästi jo kahdeksaksi. Olin torkahtaa kirjasen keskivaiheilla ja itse asiassa pari kertaa torkahdin, lopulta annoin itselleni 10 minuuttia nukkuma-aikaa.
Toimi!

Donna Quijote oli kyllä varsin omituinen kokoelma. Niin, novelleja nämä takakannen mukaan ovat - eikä niille muuta nimeä varmaan olekaan, alimmillaan vajaan kahden sivun pätkille. Tietääkseni Krohnilla on filosofia-taustaa, ja se näkyy. Dialogit ovat täynnä monimerkityksellisyyttä ja näennäisen yksinkertaisia, mutta pohjimmiltaan syvällisiä virkkeitä. Tunnelma oli erikoinen, samoin itse Donna. Pidin kyllä, vaikka väsymys vaikutti kielteisesti. Ehkä luen jopa uudelleen, onhan tämä oma.

N. klo 19: 20 jatkan Carriella!
klo 21:24
Olen päässyt sivulle 66. Välissä piti tehdä kaikenlaista asiaan liittymätöntä, mikä söi tietysti lukuaikaa. Hienosti on kuitenkin tähän mennessä mennyt! Carrie on ollut tähän mennessä hurjan kiinnostava ja jännittävä. Lieköhän hyvä idea lukea tätä yötä vasten? ;)

Luin loppujen lopuksi klo 00:30 saakka... Lopetin ensin jossain 22.50, mutta en saanutkaan unta (ihmekö tuo, kun pitää lukea Kingiä yötä vasten...). Loppujen lopuksi luin kirjan loppuun, yhteensä siis 206 sivua.
Kirja oli todella hyvä! Olen lukenut Kingiltä aiemmin vain Hohdon, josta pidin myös. Siihen ikävä kyllä mahtuu myös turhaa jaaritusta, mikä on kuulemma kirjailijalle ominaista. Mutta kahdessasadassa kuudessa sivussa ei ole aikaa jaaritella, ja ote olikin herpaantumaton.
    Tarina kertoo Carrie-nimisestä tytöstä, jota kiusataan jatkuvasti ja julmasti. Kun tytön kuukautiset alkavat koulun suihkussa, alkaa tapahtumaketju, joka johtaa hirvittävään tragediaan, kun piinattu saa tilaisuuden antaa vihaamilleen ihmisille takaisin.
      Mietteitä herättävä kirja, varsinkin kaikenmaailman kouluampumisten ja muiden surmien jälkeen. Pidin myös veren vertauskuvallisuudesta; kasvettuaan naiseksi (siis kuukautisten alettua) Carrie saa kaikki voimansa käyttöön.

klo 9:10 jatkan Kauniilla sielulla!
klo 11:08
No niin, nyt on Kaunis sielukin luettu, yhteensä 144 sivua.
Pidin tästäkin romaanista. Keskiössä on nimettömäksi jäävä nainen, joka suunnittelee miehen murhaa. Hän on maannut tämän kanssa useasti, tehnyt aviorikoksen. Nyt hän on alkanut inhota miestä ja kauhukseen tuntee vetoa myös naisiin. Päähenkilön mielen sisälle on mielenkiintoista nähdä, niin sekavia ja karmivia hänen ajatuksensa ovat. Kieli on kaunista ja sujuvaa.

Nyt syömään ja sitten jatkuu Katoamispisteellä!
Klo13:49
Katoamispiste on nyt luettu. Vaikuttava, hieno kirja. Tosin luulen, että tätä kirjaa olisi ollut parempi lukea parissa pätkässä, ei putkeen. Mutta siltikin, pidin tästä, ensimmäisestä Haahtelastani. Kieli oli kaunista ja täynnä pieniä havaintoja. Tarina oli myös kiehtova sekoitus faktaa ja fiktiota, kun minäkertoja etsii ensin Paul Roux'ta ja sitä myöten tempautuu Raija Siekkisen elämään ja tuotantoon. Erikoista, mutta toimivaa! Sivuja oli 159.

Huhhuh, alkaa tuntua varressa ja silmissä, että on tullut luettua! Vähän kyllästyttääkin, muttei pahasti. Kyllä tämä nyt loppuun viedään. Minulla on neljä tuntia aikaa ja kaksi kirjaa. En saa molempia luettua millään, eikä ole tarpeenkaan. Muisti on unta kiehtoo huomattavasti enemmän eli tartun siihen, todennäköisesti maratonin viimeiseen kirjaan.

klo 17:58  Maraton on päättynyt!
Urakka on takana ja nyt on hyvä mieli. Viimeisten tuntien aikana meinasi usko ja pinna loppua, mutta puskin loppuun saakka. Viimeinen kirja oli siis Muisti on unta ja kirjassa ei todellakaan ollut mitään vikaa.
Luettuani takakannen kirjastossa muistin lukeneeni siitä joko Avussa tai Seurassa. Petter Sairanen oli kirjoittanut elämäkerrallisen romaanin, jossa hän kertoi kuolleesta 19-vuotiaasta tyttärestään. Sara oli lähtenyt yllättäen talviyönä ulos hymyillen viimeisen kerran isälleen. Päivien etsinnän jälkeen hän löytyi alastomana, kippurassa kiven vierestä kuoliaaksi paleltuneena.
    Kirja oli koskettava, ja syytän maratonturtumusta siitä, etten itkenyt ollenkaan. Normaalisti minua olisi varmasti itkettänyt koko ajan, puhutaanhan tässä Saran lisäksi tytön kuolleesta äidistä, Dariasta. Sairanen on lomittanut tekstinsä väleihin Saran runoja tämän Värityskirjasta, mikä tuo tyttöä paremmin esiin. Sarankin ääni on kuuluvissa.
    En nyt heti osaa sanoa tämän enempää. Uskoisin tekeväni näistä kirjoista kunnon arviot myöhemmin.
Oli tämä kyllä kaiken arvoista! Yhteensä luin 806 sivua! Olen enemmän kuin tyytyväinen. :)