Ray Monk ja Frederic Raphael (toim.) - Suuret filosofit

"Olen aina vakaasti noudattanut tekemääni päätöstä... etten katso todeksi mitään, mikä ei näytä minusta selvemmältä ja varmemmalta kuin minusta aikaisemmin näyttivät geometrikkojen todistukset... olen sitä paitsi havainnut eräitä lakeja, jotka Jumala on niin selvästi säätänyt luonnolle ja joista hän on istuttanut sieluihimme niin hyvät käsitykset, että meidän täytyy tarpeeksi harkittuamme olla vakuuttuneita siitä, että niitä noudatetaan täsmällisesti kaikessa, mitä on ja tapahtuu maailmassa." (René Descartes, Metodin todistus)

Suuret filosofit (Otava 2008) on kokoelma kymmenestä merkittävästä länsimaisesta filosofista. Eri kirjoittajat ovat tehneet kustakin henkilöstä esseen, johon he ovat valinneet jonkun näkökulman filosofin elämäntyöstä. Esimerkiksi Kenneth McLeish käsittelee Aristoteleen runousoppia ja Raymond Plant Hegelin suhdetta uskontoon. Kunkin esseen lopussa on vaikuttava viitelista.
    Olen lukenut tätä järkälettä pitkin kulunutta vuotta valmistautuessani huomiseen filosofian YO:hon. Olen käynyt kaikki lukion kurssit ja filosofia lukeutuu lempiaineisiini.Tosin en opiskele ainetta koulun vuoksi, vaan elämän. Filosofia tarjoaa koko ajan kehittymisen mahdollisuuksia loogisessa päättelyssä ja ajattelussa yleensäkin. Joidenkin filosofien jutut ovat niin vaikeaselkoisia, etten voi väittää ymmärtäväni paljoakaan, mutta se innostaa lukemaan entistä enemmän. Koin tämän kokoelman hyvin hyödyllisenä ja kiinnostavana.
     Esseet tuovat mukavan syventymismahdollisuuden. Ne esittelevät filosofien omia tekstejä (lukuun ottamatta Sokratesta, joka ei itse kirjoittanut mitään) ja kommentoivat sekä analysoivat niitä. Sain melkoista aivojumppaa oikeastaan jokaisessa esseessä, sillä aiheet olivat yleensä sen verran monimutkaisia ja vaikeaselkoisesti esitettyjä. Esimerkkeinä tästä ovat Hegelin valtava maailmanselitys, johon kuuluu uusi versio kristinuskosta ja Kantin velvollisuusoppi. En luettuanikaan voi sanoa näistä aiheistä kovin kattavasti mitään, mutta jokaisen filosofin ajatuksista sain irti edes jotain.
    Antoisin esseistä oli loppujen lopuksi Kant. Luin Velvollisuus-jaksoa moneen kertaan, ennen kuin sain ajatuksesta kiinni ja ymmärsin lukemani. Kantin deontologinen filosofia on minusta kiinnostava kaikessa ehdottomuudessaan. Hän painotti, että teko voi olla moraalinen vain silloin, kun se tehdään velvollisuudesta eli kunnioituksesta lakia kohtaan! Seurausten miettiminen tai muu vastaava ei tee teosta moraalista, vaikka muista kuin velvollisuudesta tehdyt teot voivat sinänsä olla arvokkaita ja kiitettäviä. Näin jyrkässä ajattelutavassa on melkoisesti sulateltavaa, mutta se on minusta vain virkistävää.
    Suosittelen, mutta esseet vaativat filosofian peruspohjan. En ainakaan itse olisi saanut mainittavasti irti ilman lukiokursseja.

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajoon kategoriassa filosofia.