Maria Jotuni - Huojuva talo

 ">>Olitko vihainen?<<

>>Tuskinpa.<<

>>Tahdoitko tappaa minut?<<

>>En tiedä. En kai. En toki. Ei, en en.<<"

Maria Jotunin Huojuva talo on puistattava kuvaus vinksallaan olevasta avioliitosta. Nuori Lea tapaa Eeron ja ystävänsä tyhmien neuvojen myötä suostuu tämän vaimoksi. Vähitellen alkaa kaikenlainen alistaminen. Ensin taloudellinen, sitten sanallinen ja lopulta fyysinen.

Kylläpä oli ankea kirja! Suurin osa kirjasta kuluu tuon avioliiton kuvaukseen ja sekopäisen Eeron vuodatuksiin. Lea alistuu eikä osaa lähteä kun on lapsetkin. Eero tekee mitä huvittaa ja missä huvittaa, pitää vieraita naisia, jopa palvelijoita jalkavaimoinaan. Lea vain kärsii ja koittaa rakastaa lapsiaan.

Tämän kirjan lukeminen oli kuin olisi kivirekeä vetänyt perässään. 577 sivua oli todellakin riittämiin tätä kurjuutta, joka tuli eteen toisteisena aina uudestaan. Puolellakin sivumäärällä olisi asia tullut selväksi.

Täysin ansioton kirja ei suinkaan ole. Jotuni kuvaa tarkan psykologisesti Eeroa Lean kautta. Miehellä on loputtomasti keinoja pelotella vaimoaan ja siinä sivussa lapsiaankin mitä kieroimmilla tavoilla. Edelleen kammottaa kun kirjoitan tätä. Eero on epäilemättä yksi vastenmielisimpiä henkilöhahmoja, mitä on luotu. Hän on milloin raivopää, milloin näyttelijä, milloin itsensä säälijä. 

Leassa piirtyy väkivaltaan tottuneen ihmisen kuva. Lea vain alistuu kerta toisensa jälkeen, mutta hengessä hän on voimakas. Lea elää omien (kristillisten) periaatteidensa mukaan ja koittaa vastata pahaan hyvällä. Välillä käy mielessä lähteminen, mutta mihin hän osaisi mennä? Lean tuskasta oli todella ahdistavaa lukea.

Tietenkin myös lapset kärsivät. Erityisesti vanhin lapsi Poju ottaa isänsä kanssa rajusti yhteen, hän kun tahtoo suojella äitiään. Sydän syrjälläni ajattelin, miten paljon tuollainen epävakaa koti vahingoittaa lapsia. Jotuni ei totisesti säästele lukijaansa.

En oikein tiedä, kelle näin ankeaa kirjaa suosittelisi. Klassikkojen metsästäjille, ehkä.