Franz Kafka - Oikeusjuttu

 "- Ei, sanoi ikkunan ääressä oleva mies, heitti kirjan pienelle pöydälle ja nousi. - Te ette saa poistua, tehän olette vangittu.

- Siltä näyttää, sanoi K. - Ja miksi? kysyi hän sitten.

- Meidän asiamme ei ole sanoa sitä teille. Menkää huoneeseenne ja odottakaa. Oikeudenkäynti on pantu vireille, ja ajan tullen saatte kaikesta tiedon. Ylitän valtuuteni, kun puhuttelen teitä näin ystävällisesti."

Franz Kafkan Oikeusjuttu on eurooppalainen klassikko. Josef K. vangitaan aivan yllättäen ja häntä syytetään jostain. Mutta mistä? Ja miksei oikeudenkäynti tunnu koskaan alkavan? 

Täytyy sanoa, että pidin tätä romaania hyvin tylsänä, vaikka siitä tuleekin vähän syyllinen olo. Ymmärrän sinänsä kirjan klassikkoarvon: se kuvailee hyvin 1900-luvun alun diktatuurien oikeuskäytäntöä. Kaikki on aivan absurdia, syytetty ei koskaan saa tietää mistä häntä edes syytetään eikä asianmukaista oikeudenkäyntiä koskaan järjestetä, tuomio vain pannaan täytäntöön. Muitakin absurditeetteja on: oikeuskansliat sijaitsevat köyhälistöalueiden ullakoilla, satunnainen pappi alkaa puhuttaa Josefia saarnastuolista, pankin rojuhuoneessa piiskataan vartijoita... 

Silti edes nämä absurdit asiat eivät saaneet minua innostumaan. Vaikka kirja on lyhyt, se sisältää kauheasti jaaritusta. Milloin kukakin henkilö pitää pitkää kaunopuheista monologia, joka ei sisällä oikein mitään. Minulla kestikin yllättävän kauan reilun 200-sivuisen kirjan lukemisessa. Henkilöt, itsepä Josef K.kin, jäävät paperimaisiksi. Kehenkään ei pysty kiintymään, ja se on minulle aina ongelma lukiessa.

En osaa suositella. En vain innostunut yhtään.