Karin Slaughter - Menneisyyden jäljet

 "Vuosi vuodelta hän oli vihanut miestä, silloinkin kun rakasti miestä, hän oli vihannut tätä sillä lapsellisella tavalla, jolla toisinaan vihataan jotakin, mitä ei voi hallita. Mies oli jääräpäinen ja typerä ja komea, minkä vuoksi hän oli saanut anteeksi hemmetin paljon virheitä, joita jatkuvasti teki - samoja virheitä yhä uudelleen, koska miksi tehdä uusia, kun vanhat toimivat niin hyvin."

Karin Slaughterin Menneisyyden jäljet on psykologinen trilleri. Pääosissa on Andrea eli Andy, joka on elämässään väliinputoaja. Hän on 31-vuotias, asuu taas äitinsä luona, koulutus kesken, ei parisuhdetta. Toista näkökulmaa edustaa rikas Jane, joka on poikaystävänsä pauloissa, vaikka mitä tapahtuisi. 

Tarina alkaa, kun Andy joutuu äitinsä kanssa keskelle ampumavälikohtausta. Ampuja osoittaa Andyn äitiä aseella, mutta äitipä tappaa miehen kylmäverisesti veitsellä. Tapahtuu vielä muutakin, mikä pakottaa Andyn pakomatkalle halki Amerikan. Hän joutuu kyseenalaistamaan kaiken, minkä on äidistään tiennyt. Kuka Laura Oliver todella on?

Toisessa ajassa, vuonna 1986, Jane on sitoutunut terroristiseen toimintaan poikaystävänsä vuoksi. Konferenssissa Alex Maplecraftiksi tekeytynyt nainen ampuu ensin yhden paneelikeskustelun vieraan ja sitten itsensä. Tapahtumat tuntuvat vyöryvän päälle FBI-agentteineen ja kaikkine tulevine suunnitelmineen. Jane on paniikissa, mutta poikaystävän ote hänestä pitää. Kunhan vain Nick ei jättäisi häntä, muulla ei ole väliä.

Nämä kaksi näennäisesti irrallista tarinaa solmitaan hiljalleen toisiinsa. Lukija saa arvailla, mitä merkitystä 80-luvun tapahtumilla on nykypäivään ja Andyn äitiin. Arvasin pari juttua aika aikaisin, mutta en suinkaan kaikkea. 

Slaughter on jännitteen mestari. Monta kertaa paine oli niin voimakas, että minun oli pakko irrottautua kirjasta vähän puhaltelemaan ja tekemään jotain muuta. Silti palasin aina takaisin, koska oli pakko tietää, miten tarina päättyisi. Hermoni vain ovat välillä vähän heikot!

Kuten tavallista, Slaughter esittelee meille todella paskamaisia tyyppejä ja tyyppejä, jotka ovat paskamaisissa tilanteissa. Väkivalta on tässäkin romaanissa hyvin läsnä, mutta ei mässäilevällä tavalla. Samastuin epävarmaan Andyyn ja Janeen ja olin koko ajan huolissani heidän puolestaan. Tykkään siitä, että päähenkilöt ovat samastuttavia. Kirja on myös kummankin henkilön kehityskertomus.

Suosittelen jännityksen ystäville. Tykkäsin kirjasta kovasti ja luin sen aika nopeasti (sivuja oli yli 500).