Herman Hesse - Lasihelmipeli

 "Kutsu voi tulla monella tavalla, mutta kokemuksen merkitys ja ydin ovat aina samat: sielu herää, muuttuu tai hurmioituu sen johdosta, että sisäisten unelmien ja aavistusten sijasta ihmisen eteen äkkiä astuu ulkopuolinen kutsu, kappale todellisuutta tarttuu hänen elämäänsä."

Herman Hessen Lasihelmipeli on Josef Knechtin fiktiivinen elämäkerta. Knechtin lahjakkuus musiikin saralla huomataan jo varhain, ja hän pääsee valiokouluun, jonka lopullinen päätepiste on Kastalia. Kastaliassa tieteelle ja lasihelmipelille vihkiytyneet miehet tutkivat tieteitä ja muodostavat tiukan hierarkian. Jokaisella on hänelle osoitettu paikkansa. Josef kohoaa lopulta lasihelmipelimestariksi, mutta elämännälkä kuiskailee hänen korvaansa.

Tässäpä syvällinen ja älyllinen lukukokemus! Hessen teksti on imevää ja voimakasta. Seurasin suurella mielenkiinnolla Knechtin vaiheita ja olin kutkuttavan utelias tuon lasihelmipelin suhteen. Jos oikein ymmärsin, lasihelmipeli on suuri älyn peli, hieman kuin shakki. Sen tarkoituksena on sulauttaa kaikki tiede ja lähestyä kaiken tiedon keskusta, joka yhdistää kaikki kaavat ja merkit yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä peli kiehtoo minua suuresti, vaikka se onkin mielikuvituksen tuotetta. Mutta ajatelkaa, jos joku osaisi yhdistää kaiken tiedon siten! Ihmeellistä.

Periaatteessa tämä kirja olisi voinut olla tylsä. Se on täynnä hyvin perusteellista kuvausta kaikesta ja ote on psykologinen. Kirjan ydin on Knechtin kehityksen tarkkailussa. Silti koin romaanin hyvin kiehtovana alusta loppuun asti. Pidin myös kirjan rakenteesta: ensin on pieni esipuhe, sitten varsinainen elämäkerta ja sen jälkeen Knechtin jälkeen jääneet kirjoitukset. Varsinainen elämäkertaosa oli mielestäni mielenkiintoisin, mutta luin mieluusti myös Knechtin runot ja tarinat.

Kaunista oli tuo sitaatisstakin kuvattu heräämisen tila. Olen itsekin kokenut voimakkaan kutsumuksen tunteen, kun päätin lukion lopussa sittenkin pyrkiä opettajaksi. Tämä sielullinen kokemus on hyvin kohottava, niin kuin oli tämän viisaan romaanin lukeminenkin. Lisäksi haluan vielä nostaa tämän sitaatin Kastalian juhlista:

"Aito juhla ei milloinkaan voi täydellisesti epäonnistua edes korkeiden mahtien asettuessa nurjamielisiksi, hurskaiden mieltä kohottaa sateessakin vaeltava kulkue eikä palanut paisti tärvele hänen mielialaansa aterialla ja niin on myös lasihelmipelaajille jokainen vuotuinen juhlaesitys kohottava ja jossain määrin pyhä tilaisuus. Silti on, kuten me kaikki tiedämme, olemassa juhlia ja näytäntöjä, joissa jokainen yksityiskohta sointuu täydellisesti yhteen ja kohottaa, siivittää ja huipentaa toistaan, samoin kuin jotkut teatteri-illat ja konsertit ilman selvästi näkyvää syytä kuin ihmeen voimasa kohoavat korkeuksiin ja syvällisiin elämyksiin, kun taas toiset, jotka on valmisteltu aivan yhtä hyvin, pysyvät vain taidokkaina esityksinä."

Kirjasta on myös tulkittavissa isompi teema kuin yksilö, nimittäin yksilön ja yhteisön välinen jännite. Knecht on sitoutunut veljeskuntaan, mutta herääminen pakottaa hänet lähtemään maailmalle. Tämä syvä sisäinen ja ulkoinen ristiriita on hyvin kuvattu kirjassa. Kenen etu pitäisi tulla ensin, yhteisön vai yksilön? Tämä dilemma on nyt koronan aikaan myös ajankohtainen.

Suosittelen niille, joita tietty hitaus ei lannista. Lasihelmipeli on älyllinen kokemus sille, joka jaksaa rauhoittua syventymään.