Helena Anhava - Maininki ennen aaltoa


"Joka kadottaa rytmin

on kuin sylistä pudonnut.


Missä välissä

itsekurin on tultava

soittoon sisään.


Ulos joutunut

ei kykene yhteisyyteen,

hukatun rytmin tapailuun

voi mennä elämä."

Helena Anhava on minulle uusi tuttavuus. Kokoelmassaan Maininki ennen aaltoa hän kuvaa kuolemaa, unta, sotaa, luontoa ja nuoruutta. Runot soivat kauniisti, mutta mitään suuria elämyksiä en tästä kokoelmasta saanut kuitenkaan. Kauneutta ja haikeutta näissä runoissa on, mutta jotenkin ne eivät iske ihan sieluun asti. Laitan tähän kuitenkin vielä kaksi suosikkiani:

"1

Käytävä humisee

kun vuoteita kärrätään

tulleet junalla

suoraan kenttäsairaalasta.

Nuoria kasvoja, nuoria kasvoja.

Voi Luoja,

älä anna niin paljon tapahtua

niin lyhyessä ajassa.

Koko elämä menee tämän käsittämiseen."


"Älä mene liian liki uniasi

sanoi hän jota harva ymmärsi.

Unen lohtu

elämän pitkiin tunteihin

sen alastomuus

verhotussa todellisuudessa

erämaan lyhyt kukinta."

Kommentit