Ilona Tuominen - Ja jollen sinua saa

 

"Riian oli vaikea pysyä ajan tasalla kuoleman läheisyydessä: äidin, isoäidin, Ellin, Julian. Päivät olivat olleet kuvaamattoman pitkiä, pidempiä kuin 24 tuntia, vuosia ja kuukausia, jotakin laskematonta ja rajatonta. Kun hän astui ulos, taivas oli jo tummumassa. Vain siellä, missä aurinko vielä ylsi taivaaseen, oli häivähdys violettia."

Taitto: Jukka Iivarinen/Vitale. Bazar 2021.

Ilona Tuomisen esikoisdekkari on kuvaus pimeästä intohimosta, syvälle painuneesta syyllisyydestä ja kuolleista naisista. Kolmekymppisen Riian elämä muuttuu kerta heitolla, kun hän löytää puistosta irtopään. Hän joutuu tutkinnan polttopisteeseen eikä mikään ole niin kuin ennen.

Todella vahva esikoisteos! Luin tämän kirjan alle vuorokaudessa, mikä varmasti kertoo riittävästi kirjan koukuttavuudesta ja sujuvuudesta. Tuominen on välttänyt hyvin dekkarien perinteisen ongelman eli henkilöiden ohuuden. Sekä pää- että sivuhenkilöitä on selvästi kypsytelty riittävästi, niin ettei kukaan tunnu paperinukelta.

Ihan täysin uskottava teos ei mielestäni ollut, niin synkkiä kuin joidenkin ihmisten intohimot sitten ovatkin. Se ei kuitenkaan kummemmin häiritse minua. Halusin lukea jotain sujuvaa ja kiinnostavaa ja sitä sain. 

Kirja on myös rakennettu todella taiten, niin etten ainakaan minä osannut arvata syyllistä ollenkaan. Tosin harvoin tajuankaan, olen aika helposti johdateltava lukija. Joka tapauksessa hyvin kirjoitettu teos!

Suosittelen tummasävyisten dekkarien ystäville. Ihan heikkohermoisille tämä ei ole, koska murhat ovat paloittelumurhia.

Kirja on luettu myös blogissa Kirjojen kuisketta.