Tara Koivukoski - Rikottu enkeli - Nainen bikereiden maailmassa

 


"Kirja kertoo Kuulista, joista osa eksyi. Suojelusenkeleistä, jotka siipien sijaan kantavat kuluneita nahkaliivejä. Veljien vahvasta siteestä. Vanhan liiton kirjoittamattomista pykälistä. Toivon tekstin luovan väkivallan uhreille uskoa siitä, että pelon ei tarvitse olla ikuista."

Tammi 2020.

Tara Koivukosken Rikottu enkeli on rankka selviytymistarina väkivallasta ja pelosta. Taran elämässä moni asia on pielessä alusta asti: kotona vallitsee vanhoillisen uskonnollinen, kireä ilmapiiri, isä lyö äidin katsoessa vierestä ja sisko terrorisoi elämää minkä ehtii. Päälle tulee vielä koulukiusaaminen, joka murentaa itsetuntoa lisää. Tämä kaikki on kuitenkin vasta alkusoittoa Taran tuleville koettelemuksille, joihin kuuluu väkivaltaisia miehiä ja seksuaaliväkivaltaa.

Tämän kirjan lukeminen oli kivulias matka. Ei siksi, että se olisi huonosti kirjoitettu. Päinvastoin, teksti soljuu eteenpäin pakottomasti ja kirja on selkeän kronologisesti rytmitetty. Taran elämässä on kuitenkin niin paljon koettelemuksia, että lukijallekin tulee paha olla. Koin kuitenkin kirjan lukemisen tärkeäksi, sillä mielestäni Tara ansaitsee tarinansa lukemisen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, kuten joku on kynäillyt.

Kirjassa on myös aimo annos yhteiskuntakritiikkiä, jota ei voi ohittaa olankohautuksella. Miten voi olla mahdollista, että Suomen kaltaisessa valtiossa suojaton ihminen ei saa apua? Niin Taralle kuitenkin käy, kerta toisensa jälkeen. Lapset on annettava epävakaalle ja känniselle isälleen, toiselle paikkakunnalle ei saa muuttaa ilman miehen suostumusta. Raiskauksesta ei tule tekijälle tuomiota, edes oikeusjuttua ei nosteta. Sosiaalipuoli ei nosta sormeaankaan, kun väsynyt ja rikottu äiti koettaa saada apua. Luotto poliisiin on mennyt jo nuorena.

Pelkästään tämän yhteiskunnallisen annin vuoksi kirja on ehdottoman suositeltava. Se on myös vahva selviytymistarina. Apu ei kuitenkaan tule perinteiseltä taholta, vaan virallisen yhteiskunnan vierastamalta biker-alakulttuurilta. Sielläkin tulee isoja vastoinkäymisiä, mutta loppujen lopuksi kaljut nahkaliiviset miehet ovat Taran tukena, kun hän nousee väkivaltaisen parisuhteen jälkeen jaloilleen ja kouluttautuu eteenpäin.

Harvoin alakulttuurin parissa viihtyvältä tulee kirjaa, joten siksikin tätä oli mielenkiintoista lukea. Tara on alusta asti kokenut olonsa ulkopuoliseksi, mutta bikereiden seurassa hän saa olla mitä on. Sairaanhoitajaopinnoissaan Tara kohtaa ns. taviksia ja kokee heidän maailmansa hyvin kaukaiseksi. Hän mainitseekin, että on oppinut alusta asti varomaan puku päällä olevien taholta tulevaa väkivaltaa ja maireita sanoja. Se mikä pelottaa useimpia, on hänelle turvallista. Mielenkiintoinen paradoksi!

Suosittelen tätä teosta ehdottomasti. Siitä on moneksi: se on väkivallan, selviytymisen ja vinksallaan olevan yhteiskunnan kuvaus. Kirjoittajan oma ääni on vahva ja kantava.

Kommentit

Biker-maailma on aika miesvoittoinen, joten naisnäkökulma vaikuttaa virkiståvältå ja kiinnostavalta.
Anki sanoi…
Kyllä! Oli tosi kiinnostavaa luettavaa.