Joel Haahtela - Hengittämisen taito (Totuuden kaipuu -trilogia 2)


 "Ehkä ikoneihin kätketty aika on paraikaa paljastumassa? Ehkä meihin on kirjoitettu viestejä, jotka piirtyvät esiin oikeissa paikoissa? Eikö meidän tehtävämme ole löytää paikat, joissa maailma uneksuu itsensä paremmaksi, edes yrittää?"

Otava 2020

Joel Haahtelan pienoisromaani Hengittämisen taito on kokoaan suurempi tarina. 24-vuotias Konstantinos kaipaa kadonnutta kreikkalaista isäänsä ja päättää etsiä hänet. Alkaa matka Suomesta Kreikkaan, lopulta yksinäiselle saarelle, jossa rukous on loputon virta. On aika antaa ja saada anteeksi.

Romaani on varsin uskonnollinen. Saarella elää kolme miestä, rukoileva vanhus, isä Theodoros ja Konstantinoksen isä. Kaikki on tarkoituksellisen alkeellista, jotta ihmiset voivat keskittyä loputtomaan rukoiluun ja jumalanpalveluksiin. Saari hengittää omaa rauhallista rytmiään kaukana maailman pauhusta.

Kirja on täynnä ihania ja riipaisevia ajatuksia maailmasta, kuten tuossa ylläolevassa sitaatissa. Haahtela osaa tiivistää pieneen tilaan suuria ajatuksia. Nautin paljon näistä viisasta sanoista.

Ensi alkuun ajattelin tämän olevan ehkä kolmen ja puolen tähden kirja, mutta loppupuoli nosti sen neljään. Kirja on lumoava, vaikka siinä ei tapahdukaan paljoa. Tällaista kaunista hiljaisuutta olin kaivannutkin.

Suosittelen lämpimästi! Tämä on varsin hyvä kirja aloittaa Haahtelan tuotannon lukeminen.

"Jos elämä kuitenkin yrittää korjata sen mikä on mennyt rikki? Ja jos maailmassa on aloittamiseen sopiva paikka, sen täytyy olla juuri tässä huoneessa, tässä hiljaisessa talossa, jonka ikkunasta näkyy keväinen meri."

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Tarvitsen tietyn tunnelman, kun luen Haahtelan kirjoja.
Ahaa, vai olemme me molemmat seikkailleet juuri Kreikassa, vain eri kirjan kautta. Tämänkin olen kyllä lukenut, ja se oli ihastuttava lukuelämys, kuten monet muutkin Haahtelan kirjat. Niissä on hienoja, syvällisiä ajatuksia, kaunista kieltä ja upeaa tunnelmaa.
Anki sanoi…
Mai: Kyllä, näille tarvitsee oikean hetken.

Kirjarikas elämäni: Kyllä, Haahtela osaa! Aion lukea häneltä lisääkin.
Takkutukka sanoi…

Haahtelan teksti on immersoivaa! Hänen luontokuvauksena on puhuttelevaa ja sopivan harvalukuiset henkilöhahmot oivaltavin siveltimenvedoin piirrettyjä.
Seesteistä jälkeä, joka jättää tilaa lukijan omille ajatuksille ja mietteille.
Samoin aiempi "Mistä maailmat alkavat" oli mainio.
Anki sanoi…
Pitääkin lukea tuo Mistä maailmat alkavat! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen